Onysablet

Bonjour, messieurs-dames.

Kaksi Facebook-kaveriani tuli kommentoimaan julkaisuani, jossa totesin elämän ensisijaisen tarkoituksen olevan viisastuminen. Viisastuminen tarkoittaa omista virheistään opiksi ottamista sen lisäksi että se tarkoittaa viisaaksi tulemista. Viisas on syvällinen ja henkistynyt pohdiskelija, jolla on paljon hyviä neuvoja jaettavanaan, joskin on eri asia osaavatko kaikki antaa viisaan neuvoille arvoa. Julkaisua kommentoineiden Facebook-kaverieni mielestä rakkaus on kaikkein tärkeintä. Edes rahtunen viisautta tekee jokaisen elämästä parempaa, sillä silloin pystyy esimerkiksi löytämään ongelmatilanteissa itsekin ratkaisun, niinpä ei ole kaikessa riippuvainen muista.

Siitä rakkaudesta sekä ihastuksesta, intohimosta ja kiintymyksestä ihmisillä vasta riittää erityisesti opittavaa. Käsittelen aihetta ihmisten näkökulmasta, jotka eivät rakasta itseään. Tällaiset henkilöt ovat usein pessimistisiä luonteenlaadultaan ja kohtelevat itseään kuin narsisti uhriaan. He ovat hyvin aktiivisia seuranhaussa. Käyväthän he usein ulkona ja käyttävät monta kertaa viikossa jotain Tinderiä, joten seuraa luultavasti löytyy aktiiviselle. Peräti he päätyvät parisuhteeseen, joka ei olekaan pitkälti hyvä suhde – suorastaan huono tai ei ainakaan mitä on haettu. He voivat myös rakastua/ ihastua kuvitelmiinsa siitä millainen joku voisi olla parempansa versiona itsestään. Ensin on opittava rakastamaan ja arvostamaan itseään ollakseen onnellinen ja vetääkseen hyviä ihmissuhteita puoleensa – kaipasi sitten romanttista suhdetta tai ystävyyttä. Kun alkaa rakastaa itseään tuntee itsensä jo sitä kautta hyväksytyksi ja arvokkaaksi, jolloin saattaa huomata ettei välttämättä tarvitse ollenkaan koskaan parisuhdetta ollakseen onnellinen.

Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja arvokkaaksi tunteminen ei saa olla kiinni vain muista ihmisistä kuten siitä omasta kullasta. (Parisuhteet eivät kestä läheskään aina kuolinvuoteelle asti.) Rakastetuksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi tuntemisen on lähdettävä jokaisesta itsestään, koska suhteen päätyessä jää muuten tyhjän päälle, jollei rakasta itseään.

Ystävällisin terveisin,
Onysablet

Mitä jokaisen pitäisi vähintään oppia elämänsä aikana:

* Asiat on asetettavaa oikeaan tärkeysjärjestykseen antamaan elämälle suunta.
* Tekemistään virheistä on otettava aina opikseen sen sijaan että syyttelee muita ihmisiä omista sössimisistään.
* Päätökset on tehtävä sekä sydämellä että järjellä.
* Kärsivällisyys ja itsehillintä ovat hyvin tärkeitä hyveitä. Näiden hyveiden omaaminen osoittaa kypsyyttä ja sivistyneisyyttä.
* Elä todeksi ainoastaan omia unelmiasi, jotka ovat lähtöisin omasta sydämestäsi.
* Älä koskaan laiminlyö itseäsi muiden ihmisten takia.
* Niin kauan ei kun kohtelet muita ihmisiä hyvin ja käyttäydyt asiallisesti, sinun ei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelevat sinusta.
* Mikään ei ole itsestäänselvää – ei edes hyvä terveys ja niukka toimeentulo. Siispä on oltava kiitollinen jopa siitä vähästä hyvästä, joka on suotu, vaikka kuinka harmittaisi miten ”vähän” itselläsi on esimerkiksi kavereihisi verrattuna.
* Pidä suusi oikeaan aikaan kiinni.
* Jokaisen on oltava itsensä paras ystävä eikä pahin vihollinen. Välitä siis itsestäsi.
* Buddhan mukaan ei ole elämää ilman terveyttä. Täyttä elämää ei ainakaan voi elää parantumattomasti, sairaana oli suuresti läheistensä rakastama tai ei. Noudata terveitä elämäntapoja, niin sinulla on enemmän mahdollisuuksia säilyttää hyvä terveytesi (pitkään) jatkossakin.
* Ymmärrä ettei kaikkia voi koskaan miellyttää – eikä edes tarvitse.
* Sinulta on löydyttävä ainakin normaali määrä maalaisjärkeä.
* Päästä tarpeen tullen irti.
* Pidä aina puolesi, ettet joudu kenenkään kynnysmatoksi.
* Välillä maailma on kova ja julma paikka, mutta se on kuitenkin aina kaunis.

Onko joku oikeasti eri mieltä?

”Magdaleenan elämä ja teot” on jäänyt hämmentävyydellään mieleeni blogimaailmasta – jäänyt negatiivisella ”HUHHUH mihin tämä maailma on menossa!” -tavalla mieleen. Blogia kirjoittelee perheen äiti, jolla on myös biologisten lapsiensa lisäksi hoteissa ihan vauvana perheeseen tullut sijaislapsi ”Magdaleena” -rinsessa. Magdaleenapa ei olekaan tyttö, vaan ala-asteikäinen poju, jolla on kehodysforia. Tämä niin sanottu Magdaleena kokee olevansa pikkutyttö eikä pikkupoika. Hän pukeutuu oikein rinsessamaisesti, häntä kutsutaan tytön nimellä ja jopa koulutodistukset kirjoitetaan tytön nimellä.

http://istuusepaivankakkaralla.blogspot.fi/2017/05/kaksi-mahdollista-polkua.html

”Jos saisimme translain ja asiallisen käypähoitosuosituksen, Magdaleenalle voisi käydä näin:
Ennen teini-ikää muuttaisimme Magdaleenan juridisen sukupuolen tytöksi ja näin ollen hän voisi kulkea bussilla ylä-asteelle ja hän voisi olla koulussa aivan virallisesti oikealla nimellään, ilman jatkuvaa pelkoa paljastumisesta "ei-kokonaan-tytöksi".

--Tai sitten, jos emme saa translakia Magdaleenalle ajoissa, eikä transukupuolisille tehdäkään hyvää käypähoitosuositusta. Silloin Magdaleenalle voi käydä näin: Magdaleena joutuisi pitämään kouluun mennessään kolikoita taskussaan mukana sitä varten, että joku bussikuski ei hyväksyisikään Magdaleenan pojalle rekisteröityä bussikorttia. 13-vuotiaana hän vihdoin pääsisi transtutkimuksiin.

--Uimaan hän ei enää suostuisi. Parta alkaisi kasvaa. Ääni matalenisi miehekkääksi, eikä hän enää puhuisi kuulematta omaa ääntään. Hän puhuisi vähemmän, eikä höpöttäisi jonninjoutavia enää koskaan. Hänestä ei saisi ottaa valokuvia ja hän ei sanoisi sanaakaan videolle, jossa muut huutaisivat kilpaa mummille: "Hyvää joulua!" Hänelle kasvaisi leveät hartijat ja hänelle tulisi aatamin omena. Hänen itsetuntonsa alenisi ja Magdaleenan tuntien, hän vetäytysi omaan kuoreensa. Kotona äiti olisi ainut, joka häntä ymmärtäisi.”

Siinäpä vähän lukunäytettä transtyttörinsessa Magdaleenan äidin aatoksista. Akka on sitä mieltä että ala-ikäisten – kaiken lisäksi pikkutenavien pitäisi jo päästä transhoitoihin, vaikka tuon ikäiset eivät tiedä juuri mitään mistään. Kuinka pikkupoika voi tietää että on ihan paskaa olla mies? Nykyinen systeemi on hyvä transsukupuolisten kohdalla eli vain täysi-ikäiset pääsevät ”korjaamaan sukupuolensa”, mikäli he saavat transklinikalta diagnoosin. Henkilökohtaisesti en vaan kannata mitään sukupuolenkorjauksia edes aikuisten ihmisten kohdalla, vaikka ihminen kuinka olisi ahdistunut kehodysforiasta. Hormoonihoidot eivät ole riskittömiä ja isot leikkaukset ovat kaukana huviretkistä. Saattaisin vielä ymmärtää että joku nainen olisi halunnut syntyä 1900-luvun alussa ennemmin mieheksi, koska naisella ei ollut silloin muuta virkaa kuin olla äiti, koriste ja kotihengetär. Suomalaiset naiset saivat äänioikeudenkin vasta vuonna 1906. Nykyaikana miehen ja naisen ei tarvitse enää olla lähimainkaan ahtaitten stereotypioidenmukainen länsimaissa ja kautta aikain löytyy harrastuksia, jotka eivät ole vain miesten tai vain naisten. ”Magdaleena” voisi olla neitimäinen tyyliin parturikampaajana työskentelevä mies, joka tykkää pinkistä väristä. Tuollaista miestyyppiä en erityisemmin arvosta muuta kuin kampaamon asiakkaana, mutta ei ole multa poiskaan mikäli joku mies on kuin kana miehen ruumiissa. :D

Transaktivismi ja jo ihan liian yli menevä sukupuolineutraalius kyllästyttää mua. Esimerkiksi liikennemerkit pitäisi kuvittaa sukupuolineutraalisti, päiväkodissa työskentelevistä miehistä ja naisista ei puhuta päiväkodin setinä ja täteinä vaan päiväkodin henkilöinä. Yhtä paljon mua inhottaa, kyllästyttää ja provosoi se että miesten ja naisten pitäisi olla just tietynlaisia.

Esimerkkejä naisten mahduttamisesta ahtaaseen muottiin:

- Pikkutytöt pukeutuvat vaaleanpunaiseen ja heidän vaatetuksessaan on pikkuprinsessaprintti.
- Pikkutytöt leikkivät vauvanukeilla, barbieilla yms tyttöjen nukeilla ja pehmoleluilla.
- Nuoret naiset pukeutuvat paljon vaaleanpunaiseen.
- Naiset ovat pehmeitä ja äidillisiä.
- Naiset pitävät lapsista.
- Naiset pitävät eniten romanttisista komedioista.
- Naisten suurin haave on prinsessahäät.
- Naiset ovat kiinnostuneita ”vain akkojen” jutuista kuten sisustuksesta, muodista ja ruoanlaitosta.
- Naiset tarvitsevat pelastavan sir Lancelotinsa yhtenään.
- Nainen tekee kaikki kotityöt asunnon sisällä, jos asuu yhdessä miehensä kanssa.

Ja vastaavia esimerkkejä miehistä:

- Pikkupojat käyttävät autopaitoja.
- Pikkupojat leikkivät ”vain poikien leluilla” eivätkä saa leikkiä kotia.
- Pojilla ja miehillä on lyhyet hiukset.
- Miehet eivät itke.
- Miesten pitää olla aina vahvoja.
- Miehet ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisista yms vakavista jutuista toisin kuin naiset.
- Pojat ja miehet katsovat mieluiten toimintaleffoja.
- Miehen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ainakaan avoliitossa/ avioliitossa, edes korjata jälkiään, tiskata ja osata käyttää pesukonetta – hänhän on mies!!! :'D Mies tekee pihatyöt, remontoi ja huoltaa auton ja polkupyörän sekä helkkarin potkukelkan.
- Miehet käyvät armeijan.

Mulla taitaa olla ollut Snäppi ladattuna puhelimeen ainakin puolentoista vuoden ajan, mutten oo snäpännyt itse. Katsellut vaan muiden snäppejä.

Snäpissä oon myös Onysablet, jos joku haluaa lisätä.

Romanttisissa romaaneissa kuten edesmenneen dame Barbara Cartlandin (prinsessa Dianan mummopuolen) aikuisten saduissa prinsessa on keijukaismainen sydänkasvoinen neitsykäinen, joka on sen ajan naisenaluksi huomattavan kirjaviisas. Huomaamattaan neitsyemme rakastuu elostelevaan aatelismieheen. Maailmannaiset ovat pudonneet tumman aateliskomistuksen syliin kuin ylikypsät persikat, mutta jotain on puuttunut. Puuttunut kunnes aatelisherra huomaa keijukaisneidon olevan se oikea. Sitten sännätään vihille, sillä keijukaisneitonen on siniverinen tai ainakin porvarillista syntyperää. Kirjan kymmenen viimeistä sivua käydään tönkköä dialogia. Aviollisista oikeuksistaan täpinöissään oleva ukkomies takaa opettavansa pikkuvaimolleen kaiken aviollisesta intiimiydestä ja vaimoke huokailee soperrellen ”oi oi opeta… minua.” Ooh keijukaisvaimo ja Markiisi Miehekäs Komistus on tarkoitettu toisilleen aikojen alusta. Kirjan lopussa singotaan taivaisiin taivaisiin sydämet auringon valoa heijastavina tai jotain yhtä romanttista.

Suomalaisella fan fiction -sivustolla Finfanfunissa julkaistavasta Tsh-fanifiktiosta suurin osa on slashia (gay-parituksia), vaikka herra Tolkien oli uskovainen setä, katolilainen. Sedän haltioiden kuvataan olevan vähän kuin ihmiset ennen syntiinlankeemusta. Tolkienin haltiat ovat eteerisiä, liki kuolemattomia (11 000-vuotias Cirdan), kauniita, mahtavia, viisaita ja suurimmassa määrin hyviksiä. He ovat koskemattomia mennessään naimisiin – siis mieskin. Englanninkielisessä Tsh-fanifiktiossa on tullut vastaan vähemmän slashia, enkä ole siitä pettynyt. Rakkaustarinat ovat kuitenkin olleet liian täynnä Tolkienin seksimoraalia lisänä avio-onnen täydentävä raskaus. Ihan kuin sydän sulaisi lukiessa tuollaista. <3 Kyllästyin nopeasti Tsh-romanceen, koska fandomin raapustelijat eivät ymmärrä kirjoittaa rakastajista ja rakastajattarista.

Läntätään tähän väliin tosielämän lovestory. Eloveenamainen Pauliina on kihloissa oikean unelmavävyn kanssa. Mies on edustavan näköinen, kiltti ja lempeä. Kihlattu ei halunnut Pauliinasta vain nopeaa halujen tyydytystä, vaan vakavan suhteen. Sitten Pauliina kohtasi ns. pahan pojan Ranen. Don Juanin mieleen tuovan uroksen joka sattuu olemaan gangsteri. Ei alkuunkaan mitään unelmavävymateriaalia. Luultavasti Rane vain naisi ahneesti eloveenaa, kunnes kyllästyisi. Tai hänestä voisi saada aviomiehen, joskin muija olisi kokonaan nyrkin ja hellan välissä. Pauliina uskoi vakaasti rakkauden voittavan ja vaihtoi herra Unelmavävyn gansterinamuun. Viimeistään silloin kuin nainen huomasi olevansa paksuna nykyiselleen Rane muuttui turvalliseksi ja kunnolliseksi elämänkumppaniksi. Nyt Pauliinalla ja Ranella on vaippa- ja pottaikäiset lapsoset Veeti Uolevi Iisakki ja Juulia Rauha Tellervo. Rane opiskelee lähihoitajaksi ja on tällä hetkellä työssä oppimassa vanhainkodilla.

Kerrottakoon vielä yksi rakkaustarina. Nainen ei ole kaunotar, mutta hänen seurassaan unohtaa sen. Hän on kissamainen, karismaattinen ja viettelevä, lyö kauniimmat naisihmiset laudalta näiden suureksi harmiksi. Hänen rakastajansa on komea ja miehekäs, hänkin hyvin viettelevä. Kukaan nainen ei voi vastustaa häntä, vaan naisten hartain toive on olla tavalla tai toisella mieliksi tuolle hurmurille, vaikka he tietävät olevansa hänelle pelkkiä leluja, joiden kanssa hän saa huvitella rakastajattarensa siunauksella.

Niin hyvältä kuin kissamainen nainen ja hurmuri näyttävätkin yksinään, he ovat yhdessä vielä komeampaa katseltavaa. Naisen vaatetus on aina kuin femme fatalen vaatekaapista ja mies pukeutuu kuin 50-luvun keikarigangsteri. Heidän välillään roihuava intohimo on kaikkien aistittavissa. Heidän katseensa lukkiutuvat toisiinsa kuin he näkisivät aarteen. Heidän elämänsä muuttui ruusuilla tanssimiseksi heidän tavattuaan toisensa, joskaan ei tietenkään yhdessä yössä. Naisen luonteen huonot piirteet karisivat, ainakin loivenivat. Täysin retuperällä ollut mies ei enää ajelehdi elämäänsä hukkaamassa, vaan menestyy – ei tietenkään lampaana oravan pyörässä. He eivät asu yhdessä eivätkä tule ikinä asumaankaan. Lapsia ei ole eikä tule. Heillä on omat kaverinsa, erillisiä sekä yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. He ymmärtävät toisiaan lähes sanatta, he tietävät mikä kohentaa tunnelmaa, kun toisella on huono päivä. Älkäämme unohtako, miten nautinnollista heidän seksielämänsä on intohimolle sopivissa puitteissa.

Rakkaus ei olekaan jonninjoutavaa, jos olisi sellainen suhde kuin noilla kahdella.

Maarkus kuiskasi 3 pv
"Hei! Etsisin matkaseuraa, kun lähden lappiin kalastelemaan. Vuokraan mökin sieltä mikä on aika vaatimaton. ei suihkua mut suihku löytyy siitä leirikeskuksesta missä tietenkin voi käydä niin paljon ku haluaa ja saunaan pääsee. mökissä en itse juuri tekisi muuta, kun nukkuisi. Tuolla joella on todella hienot maisemat ja jos yhtään tykkää olla luonnossa niin varmasti viihtyisi. niin olisi hieno lähteä sinne naisen kanssa joka tykkää olla luonnossa en hae naista jonka tarvitsisi osata kalastaa. Onhan siellä muutakin tekemistä, kun luonnossa vaan tykkää olla. Kiinnostaisiko tulla mukaan? Alunperin mulla oli tarkoitus mennä kaverini kanssa ketä kalastaa, mutta hän ei pääsekkään lähtemään. Ajattelin jos täältä löytyisi naispuolinen ketä on valmis lähtemään minun kanssa. Luonnossa on mukava olla ja minulla on 2 koiraakin jotka ovat todella ystävällisiä. Jos kiinnostaa niin jutellaa enemmän ja katsotaan lähdetäänkö reissuun"

Kerron tositarinan tuntemistani ihmisistä. Vain nimet ja jotain yksityiskohtia on muutettu.

Maisa ja Rami olivat ala-asteella samalla luokalla. Poika oli rikkonaisen kodin kasvatti, sillä hänen vanhempansa erosivat kun hän oli pikkupoika, vasta nelivuotias. Vanhempien ero oli itsessään kova paikka niin pienelle pojalle. Kaikenlisäksi hänen isänsä oli usein vankilassa, joten hän kasvoi isovanhemmillaan. Usein Ramilla oli paha olla, mutta hän piilotti visusti sen olemalla raisu ja äänekäs poika, jolle ei kannattanut toisten lasten ryppyillä.

Maisa ja Rami menivät samalle ala-asteelle. Koko ala-asteen ajan Rami kiusasi Maisaa kavereineen, niin että tyttö koki sen ajan olleen aikamoista helvettiä. Rami kiusasi koska purki pahaa oloaan ja myös sen takia ettei henkisen kehittymättömyytensä takia edes tiennyt tekevänsä tosi väärin. Molemmat heistä kävivät peruskoulunsa loppuun vielä samalla yläasteella. Tyttöä kiusattiin edelleen hänen ylipainonsa takia, mutta kyseessä olivat eri kiusaajat. Ysiluokan alkaessa Maisan kiusaaminen loppui kokonaan, sillä hän oli muuttunut paljon kesäloman aikana, laihtunutkin viitisentoista kiloa. Kiusaajat vaihtoivat lennossa kohdetta.

Aikuisena Ramilla olisi ollut mahdollisuus pyytää anteeksi Maisalta, mutta hän ei ikinä pyytänyt. Sentään hän oli kypsynyt niin paljon, että ymmärsi nyt että kiusaaminen oli väärin ja ihmiset ovat erilaisia, mutta se on ihan fine. Tylsäähän se olisi jos kaikki olisivat toistensa klooneja. Ramilla meni aika kauan huonosti, kun taas Maisalla ihan kohtuullisesti. Toki Rami valmistui ajallaan ammattikoulusta, mutta ahdistus ja masennus sekä jännityksen haku olivat yksi syy miksi hän alkoholisoitui ja käytti huumeita.

Nyt Rami ja Maisa ovat lähemmäs kolmekymppisiä. Maisalla on kaksi lasta. Edelleenkään Maisa ei tunnu voivan antaa anteeksi Ramille, antaa jo olla. Yläastekiusaajistaan hän ei ole puhunut minulle kuin yhden kerran, vaikka yläastekiusaajat taitavat vähän käsittää etteivät nyt toimi oikein. Maisan pitäisi äitinä ymmärtää, miten paha paikka vanhempien ero voi olla lapsille ja etteivät lapset ymmärrä mikä on oikein ja väärin. En minäkään kiusaamista hyväksy, mutten käsitä miksei Maisa voisi vihdoin ja viimein mennä eteenpäin saatuaan kostonsa. Minulle anteeksipyynnöt eivät merkitse suuria, vaan se että kusipäät saavat maksaa teoistaan kunnolla. Sen jälkeen minua ei haittaa vaikka kusipäillä menisi loppuelämä ihan hyvin.

Sain täällä kommentin mieshenkilöltä, jolla oli kysyttävää koskien Seuranhakuilmoitus-blogiani. Se ei ymmärtänyt miksen voisi tapailla uskovaista miestä. Onhan tavattoman vaikeaa löytää kysymykseen ihan itse oikea vastaus katsomalla mihin klubeihin olen liittynyt. Kuulun klubiin ”Pakanat”. Pakanuus ei tarkoita etten usko mihinkään jumaluuteen, vaan sitä että harjoitan pakanauskontoa – vanhaa pakanallista suuntausta enkä jotain wiccaa. Olen vieläpä okkultismin harjoittaja. Raamatussa julistetaan että noitanaisilta henki pois ja että noidat joutuvat helvettiin. Huiiiiiiiiiiiiiiiii!

Uskovaisella kristityllä on pikkaisen erilainen arvomaailma kuin pakanalla ihan kaiken suhteen. Uskovaiset muun muassa harrastavat seksiä vain avioliiton puitteissa tai ainakin kun molemmat ovat tosissaan parisuhteessa. :'D Todellakaan en ole mikään toisen posken kääntäjä, vaan annan kusipäille takaisin samalla mitalla bitchmeiningillä. Minusta on outoa että kristitty edes haluaa tapailla pakanaa, sillä nämä etsivät useimmiten kristillisistä piireistään seuransa. Saattaahan jollain uskovaisella olla mahdollisesti ateistipuoliso, jos he ovat avioituneet ennen toisen uskoontuloa. Erota ei oikein voi, koska ”kristittyjen jumala” on yhdistänyt miehen ja naisen aviopuolisoiksi.

Pitääkö joku muu outona ettei okkultismia harjoittava pakana halua tapailla uskovaisia miehiä? Entä miksi uskovaisella miehellä olisi mitään virityksiä okkultismia harjoittavan pakananaisen kanssa?

Ilmeisen katkeroitunut mieshenkilö kysyi Facebookin seuranhakupalstalla: ”Kumman valitsisitte: a hyvännäköisen kusipään vai b) mukavan ei-niin hyvännäköisen tyypin?” Mikään pakko ei ole valita kumpaakaan, koska ei ole mitenkään tavatonta että vastaan tulee edustavan näköinen tyyppi, joka on myös mukavaluonteinen. Etenkään puoleensavetävien naisten, joilla on valinnanvaraa.

Tästä päästäänkin yleistykseen että hyvännäköiset ovat kusipäitä. Voi, mitä paskaa. Lähes kaikki itseäni inhottavasti kohdelleet (työkaverit, koulukaverit) ovat olleet mitään sanomattoman näköisiä. :D Usein mitään sanomattoman näköisillä, suorastaan rumahkoilla ihmisillä on tapana kailottaa sisäisestä kauneudesta, jota niiltä ei kuitenkaan löydy. Niillä ei oikeastaan ole mitään hyviä ominaisuuksia eivätkä ne edes vaivaudu muuttumaan paremmiksi versioiksi itsestään.

Hyvännäköisille – naisille erityisesti – lyödään otsaan iso kusipääleima enimmäkseen seuranhakutilanteissa. Siinä joku rytkyissä homssuisena kulkeva höntti tai porsasmainen kaljamahahyypiö ei ole suostunut hyväksymään omaa tasoaan vaan lähestyy jotain viettelijätärtä tai adonista, suurine luuloine itsestään. Kun viettelijätär tai adonis sitten tekee hyvin selväksi, ettei lähestyjä kiinnosta alkaa katkerista katkerin ulina hyvännäköisten kusipäisyydestä. Mikään hyvässä tikissä oleva viettelijätär ei huoli kullakseen tai sänkyynsä kaljamahaista porsasta tai nörtin näköistä (Kaikki varmaan hahmottavat miltä tyypillinen nörtti näyttää?) Sen enempää Adonis ei halua mitään homssua, joka ei ole huoliteltu. Ulkonäöllä on väliä, koska seksi nyt vaan kuuluu suhteisiin. Miehillä vasta voi olla vaikea suoriutua kun sängyssä röhnöttää vastenmielisen näköinen eukko.

Kuitenkaan hyvännäköisyys ei oikeuta käyttäytymään inhottavasti suhteessa. Hyvät käytöstavat, itsehillintä ja velvollisuudentunto koskevat kaikkia ihmisiä. Miten ollakaan että ainakin naiset saavat suhteessa vähän niin kuin anteeksi kusipäisyytensä, koska he ovat hyvännäköisiä? :'D Tarvisiko niin olla?