Kerron tositarinan tuntemistani ihmisistä. Vain nimet ja jotain yksityiskohtia on muutettu.
Maisa ja Rami olivat ala-asteella samalla luokalla. Poika oli rikkonaisen kodin kasvatti, sillä hänen vanhempansa erosivat kun hän oli pikkupoika, vasta nelivuotias. Vanhempien ero oli itsessään kova paikka niin pienelle pojalle. Kaikenlisäksi hänen isänsä oli usein vankilassa, joten hän kasvoi isovanhemmillaan. Usein Ramilla oli paha olla, mutta hän piilotti visusti sen olemalla raisu ja äänekäs poika, jolle ei kannattanut toisten lasten ryppyillä.
Maisa ja Rami menivät samalle ala-asteelle. Koko ala-asteen ajan Rami kiusasi Maisaa kavereineen, niin että tyttö koki sen ajan olleen aikamoista helvettiä. Rami kiusasi koska purki pahaa oloaan ja myös sen takia ettei henkisen kehittymättömyytensä takia edes tiennyt tekevänsä tosi väärin. Molemmat heistä kävivät peruskoulunsa loppuun vielä samalla yläasteella. Tyttöä kiusattiin edelleen hänen ylipainonsa takia, mutta kyseessä olivat eri kiusaajat. Ysiluokan alkaessa Maisan kiusaaminen loppui kokonaan, sillä hän oli muuttunut paljon kesäloman aikana, laihtunutkin viitisentoista kiloa. Kiusaajat vaihtoivat lennossa kohdetta.
Aikuisena Ramilla olisi ollut mahdollisuus pyytää anteeksi Maisalta, mutta hän ei ikinä pyytänyt. Sentään hän oli kypsynyt niin paljon, että ymmärsi nyt että kiusaaminen oli väärin ja ihmiset ovat erilaisia, mutta se on ihan fine. Tylsäähän se olisi jos kaikki olisivat toistensa klooneja. Ramilla meni aika kauan huonosti, kun taas Maisalla ihan kohtuullisesti. Toki Rami valmistui ajallaan ammattikoulusta, mutta ahdistus ja masennus sekä jännityksen haku olivat yksi syy miksi hän alkoholisoitui ja käytti huumeita.
Nyt Rami ja Maisa ovat lähemmäs kolmekymppisiä. Maisalla on kaksi lasta. Edelleenkään Maisa ei tunnu voivan antaa anteeksi Ramille, antaa jo olla. Yläastekiusaajistaan hän ei ole puhunut minulle kuin yhden kerran, vaikka yläastekiusaajat taitavat vähän käsittää etteivät nyt toimi oikein. Maisan pitäisi äitinä ymmärtää, miten paha paikka vanhempien ero voi olla lapsille ja etteivät lapset ymmärrä mikä on oikein ja väärin. En minäkään kiusaamista hyväksy, mutten käsitä miksei Maisa voisi vihdoin ja viimein mennä eteenpäin saatuaan kostonsa. Minulle anteeksipyynnöt eivät merkitse suuria, vaan se että kusipäät saavat maksaa teoistaan kunnolla. Sen jälkeen minua ei haittaa vaikka kusipäillä menisi loppuelämä ihan hyvin.
