Aina välillä tekis mieli laittaa elämä pauselle ja vaan miettiä mitä tulikaan tehtyä. Olisinko tehnyt asiat toisin jos oisin tiennyt lopputuloksen ? luultavasti en.
Mikä oli tämän asian määränpää? En tiedä itsekkään. AIka juoksee ja minun pitäis tietää mitä mä haluan ja millon. Monta asiaa olen laittanut liikkeelle mutta hyvin harvan olen saanut valmiiksi ja nytte aika alkaa loppua.
Tuntuu vähän että elämä ois tällä hetkellä kilpajuoksua jota on mahdotonta voittaa. Ainahan ei voi voittaa eikö niin? Kaatuko maailma siihen? Ei, ei se ole ennenkään.
Välillä on hyvä tehdä itselleen täystuhon ja sitte siitä nousta uudestaan vahvempana kuin koskaan.
Mutta mikäköhän sai minut painamaan täystuho nappia? Varmaan se koska olin ajanut itseni nurkkaan kaikilla omilla vaatimuksillani ja valinnoillani.
Päästin itseni irti omista vaatimuksistani ja elämä helpottui mutta se ei riittänyt. Jälleen kerran kysyn itseltäni että mitä seuraavaksi?
Mitkä ovat kahleet jotka pitävät minut nurkassa? Omat valinnat ja että pääsisin pois nurkasta. Oli aika miettiä valinnoita, tulevia ja menneitä. Päätöksen teko kesti kauan ja moneen otteeseen muuttukin.
Sitten tapahtu jotain mikä varmisti päätökseni ja tiesin että se on tehtävä. Tiesin että vanhaan ei voi enää palata, koska tiesin mitä halusin. Siinä hetkessä iso kivi tipahti harteilta ja kahleet avautui. Jonkun mielestä valintani ja vaatimukset itsestäni ovat typeriä ja tyhmiä mutta omapahan on elämäni ja vain itse voin elää sen.
