Sannaski

Sain sakon 8 v sitten.




Kiitos sinulle joka olit junassa sinä päivänä kun tämä tapahtu.
Olin päässyt koulusta vähäsen myöhässä ja kiirehdin junaan Lahteen päin. Ei ollut aikaa ostaa lippua vaikka oli rahaa.
Olin junassa ja tarkastaja tuli ja tottakai tarjosin Visa electronia millä ei kuulemma pystynyt maksaa siihen aikaan.
Purskadin itkuu. Sain sakon, 80€ joka oli erittäin suuri kun olin opiskelija.
Kiitos sinulle joka tulit lohduttamaan.
Olin liian heikko ottamaan sitä vastaan.
Luulin olevani vahva yrittämällä torjumalla tuntemattoman lohduksen hetkessä missä romahdin.
Olen pahoillani että olin kylmä, olemalla " vahva" luulemalla tavalla.
Kiitos että yritit.

Nytten jälkeen päin osaan arvostaa sitä mitä teit vaikka et tuntenut minua.


Kiitos!

kerroin mitä olen tehnyt.
Miksi en opi menneistä viheistä.
miksi johdatan ihmisiä harhaan.
sabotoin itseni ja samassa prosessissa haavoitan muita.
liian lähellä onnistumista
ei minulla ole oikeutta onnistua
haavoitan ihmisiä lähelläni.
olen huono ihminen.
sanon rakastavani ja tekoni sekä erheeni kertovat muuta
Sattuu kun satutan muita.
kipu joka sivahtaa avaavat haavat.
itsekäs ja tyhmä
en antsaitse ketään
he ketkä luottavat minuun, näytän heille miten ei pitäisi
pyydän anteeksi siitä että annoin sinun luottaa minuun
pyydän anteeksi itseltäni aiheuttamaani kipua ja surua
pyydän anteeksi että satutin ja satutan sinua
olen vain ihminen mutta se ei oikeuta tekojani
taisin pelästyä
pelkäsin lopputulosta joten tuhosin sen
on helpompi tuhota asioita mitä ei voi hallita
pelkään olla onnellinen ja onnellisuuden loppumista
luon itselleni kuoren jonka läpi en itse pääse
helpompi olla surullinen ja luoda kipua että muistaa olevansa elossa
sairas ja kiekurainen mieli
itsevihan täytteinen ajattelutapa
v***u miten ajattelematon

Elämä on hullua.
Kun asiat romahtaa.
Yrittää saada kasattua uudelleen.
Ajatusten kaaoksessa.
Kun haluaisi kovasti eteenpäin.
Jatkaa normaalia elämää.
Hitaasti mutta varmasti.
Yllättävä käännös joka sai huomion.
En ole vielä valmis.
Tyhmä olisin jos en koittaisi.

Voimia vielä keräilen jotta voisin antaa kaikkeni jälleen uudestaan.
Kun lakkaan pelkämästä ja uskaltaisin.
Ajan saatossa pystyn päästämään pelosta siitä kivusta joka aiheutuu elämän romahtamisesta.
Uskallan uudelleen rakentaa jotain, toivossa että se kestää.
Siihen menee aikaa.
Kun hetki tulee, nousen vahvempana kuin koskaan.

Tervetuloa kaukainen ystäväni kipu.
En ole sinua kaivannut mutta täällä taas luonani oot.
Tiedän että olet täällä tekemässä minusta vahvemman mutta en kutsunut sinua.
Tiesin sinun tulevan luokseni.
En kiellä sinua.
Annat minulle lohtua siitä että tunnen jotain mikä on parempi kuin ei mitään.
En sinua häädä enkä halua sinun jäävän pitkäksi.
Muistutat minua virheeistäni ja harha askelista.
Autat minua kokoamaan itseni jälleen kerran.
Toivon että viimeisen.
Tervetuloa vanha ystävä suru.
Suru mikä murtaa minut palasiksi.
Suru mikä saa minut katsomaan pidemmälle kuin tätä hetkeä.
Sinä joka murrat minut kyynelein ja särkynein unlemien kera.
Tervetuloa rakastettu ystäväni toivo.
Toivo joka saa minut jatkamaan hankaluksien edessä.
Toivo joka elää jokaisessa hetkessä että tilanne paranee.
Ihana toivo siitä että voi palata.
Toivo siitä että asiat vielä järjestyy
Tervetuloa elämän ystävä todellisuus.
Todellisuus mikä on ja tuleva.
Sinua syleillen.
Todellisuus jota en hyväksy vielä mutta joka on hyväksyttävä.
Todellisuus mikä koostuu kivusta, surusta ja toivosta.

Ei jaksa.
Ei innosta.
Henkinen hyvinvointi kärsii.
Täällä kolikon kääntöpuoli.
Ajatus joka ei poistu.
Pelon tunne mikä ei poistu.
Odota.
Ehkä seuraava lause on ratkaiseva.
Kun sisällä olisi kaksi hyvin ristiriitaistaa henkilöä.
Elättää toivetta
Samanaikaisesti luovuttaa
Joko tai.
Kohta.
Sisällä huutaa ääni että tee jotain!
Hitaasti
Päivä, tunti, minuutti
Tuntuu ikuisuudelta
Ohimenevä hetki
Ihmisluonne oikukas
Kompleksi
Tiedon haluinen
Mielen rauhoittava

Kiitos

En tiedä edes mistä aloittaa.
Se on okei. Olen hyväksynyt lopputuloksen, oli se hyvä tai huono.
Ei sen pitänyt oikeen mennä näin mutta tiedän ja ymmärrän mitkä asiat ovat johtaneet tähän.
Eikä tässä mitään kiirettä ole.
Välillä toivon että olisi enemmän yhteistä aikaa.
Sekin koska kaipaan helposti ihmisiä jotka ovat minua lähellä.
Välillä on vaikeaa mutta en meinaa lähteä ennenkun käsket.
Vaikka pelottaa nii en meinaa hylätä tätä ennenkun kaikki mitä on tehtävissä on tehty.
Pystyn samaistumaan tunteeseen mutta en pysty antamaan vastauksia mitä on etsinnässä.
Se tekee kipeää enkä kiellä sitä.
Älä anna periksi vielä.
Riennän apuun jos haluat ja kun tarvitset sitä.
Pystyn ojentamaan käden ja kävellä tämän tien ja toivon todella että tartut tähän käteen.
Olen tarvittaessa kelluke joka pysyy pinnalla vaikka aallot lyövät ja myrskyävät.
Ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen iltaisin, tuo lohtua.
Päivä kerrallaan eteenpäin.

Uudet tuulet puhaltaa elämässä.
Toivoisin että ulkonakin tuulis.
Jälleen kerran on pakko muutoksen edessä ku asiat ei nytte oikeen mennyt nappiin.
Tällä kertaa en pelkää.
Jo liian monta kertaa tullut tälläsen tilanteeseen ja aina selvitty.
Olihan se melkeen tiedossa mutta että nytten se alkais tuli yllätyksenä.
Joutuu muovaa monta asiaa uusiksi.

Jotenkin hyvin hämmentävä olo.
Hyvä että on ihmisiä jotka tukee ja auttaa sekä kuuntelee.
Neuvoo parhaansa mukaan.
Kannustaa eteenpäin.
Kummallista että se ei tule häneltä keneltä oisin ehkä odottanut sitä mutta ei kai sillä nii väliä oo keneltä tuki tulee.
Kuhan vaan tietää että ei ihan tyhjän päälle tipu.

On ollut pientä myräkkää ja myllerrystä.
Hetkellistä tyyntä mutta niinkun sanotaan "tyyntä ennen myrskyä".
Sitä keskittyy vaan johonkin muuhun ettei tulis hermoromahduksen.
Yritykset on kovat pitää tunteet kurissa mutta humalassa padot romahtaa ja tulva vesi valtaa kaiken.

Pala menneisyyttä hiipii takaisin.
Asian minkä haluaisin unohtaa.
Jotkut asiat ei tule koskaan unohtumaan niin ne on vaan hyväksyttävä.

Joskus silloin tällöin käy mielessä että missäköhän vaiheessa asiat alko mennä päin mäntyä.
Ja vaikka kuinka yrittää nii se tunne arvottomuudesta palaa taas käymään uudestaan ja uudestaan.
Jotkut päivät ei kiinnostaisi nousta sängystä jonka jälkeen tulee syyllisyyden tunne ku ei mitään saanut tehtyä.
Ja jos saan jotain tehtyä ja teen paljon nii kauheen uupunut olo.
Tälläkin viikolla olen vain mennyt töihin ja nukkunut. Ulkona on meneillään parasta aikaa kesästä ja minä vaan nukun.
Ei tee mieli nähä ketään tai jutella ja kun yrittää käydä keskusteluja, nekin pätkii aikalailla.
Parhaani mukaan yritän kumminkin ylläpitää sosiaalista elämää.
Tuntuu ku kävelisi kehää unimaailmassa.

Moneen otteeseen asia menee siihen että tulee turrutettua tunteita ja ajatuksia alkoholiin.
Sekään ei ole pitkällä tähtäimellä oikea ratkasu.

Peilikuvan kanssa monta keskustelua käynyt.
Behind those pretty smiles is a girl in a dark place.

Kai odotin toista reaktioata.
Halu jatkaa vähenee.
Tätä kipua ei voi kuvailla eikä sitä sanoiksi saa.
Tää ei ollut sitä mitä ajattelin
En tiedä mitä sanoa enää eikä varmasti tarvitsekkaan.
Rikkinäistä ihmistä ei voi ymmärtää jos ei itse ole ollut rikkinäinen.
Tunne kuin ois kävellyt unissaan vailla määränpäätä
Katsoo kun kello liikkuu eteenpäin, kun itse seisoo paikallaan.
Kun kerroin että olen hajalla ja se ohitetaan...
Outch.
Sielu on väsynyt yrittämisetä.
Nytt on aika vaan olla.
Katsoa asiaa toisesta kantilta.
Siirtyä eteenpäin...

Liiallinen epävarmuus vie nautinnon. Yritys rentoutua hankaloituu.
Halu jäädä, halu pakoon.
Sekava tilanne jonka päätöksenä on rauha.
Menee hitaasti, liiankin.
Kohta se kuolee.
Elvytys on paikallaan mutta sanat eivät riitä.
Hengittää, rauhoittuu, hidastuu.
Kylmenee vaikka kevät yöt lämpenee.
Kohta enään muistoissa.
Kuva siitä mitä se oli.
Haave siitä mitä se olisi voinut olla.
Kuinka kauan vielä?
Huominen ei ehkä tulekaan.
Aikaa ei voi jarruttaa, ei takasin saa.