Joskus silloin tällöin käy mielessä että missäköhän vaiheessa asiat alko mennä päin mäntyä.
Ja vaikka kuinka yrittää nii se tunne arvottomuudesta palaa taas käymään uudestaan ja uudestaan.
Jotkut päivät ei kiinnostaisi nousta sängystä jonka jälkeen tulee syyllisyyden tunne ku ei mitään saanut tehtyä.
Ja jos saan jotain tehtyä ja teen paljon nii kauheen uupunut olo.
Tälläkin viikolla olen vain mennyt töihin ja nukkunut. Ulkona on meneillään parasta aikaa kesästä ja minä vaan nukun.
Ei tee mieli nähä ketään tai jutella ja kun yrittää käydä keskusteluja, nekin pätkii aikalailla.
Parhaani mukaan yritän kumminkin ylläpitää sosiaalista elämää.
Tuntuu ku kävelisi kehää unimaailmassa.
Moneen otteeseen asia menee siihen että tulee turrutettua tunteita ja ajatuksia alkoholiin.
Sekään ei ole pitkällä tähtäimellä oikea ratkasu.
Peilikuvan kanssa monta keskustelua käynyt.
Behind those pretty smiles is a girl in a dark place.
