Mikä siinä on kun tuntuu ettei etene mihinkään suuntaan vaikka parhaansa yrittää?
Pitkästä aikaa alkaa tuntuu siltä että ei riitä mihinkään vaan pitäis jotenkin viel saada se 20% lisää kaikkeen tekemiseen.
Kai se sitte on vaan tällänen kausi meneillään ku pitäis ottaa ohjaista kiinni mutta ei vaan saa siitä otetta.
Taisinpa taas kerran luodessani tavotteeni haukata liian suuren palan itselleni ja eikä ihme että nytte tuntuu siltä että enpä taida ehtiä saamaan kaikkea tehtyä.
Sekin on kun päätän jotain nii yritän kyllä kaikkeni että pääsisin siihen, esim. jos lähtisin kuuta taivaalta hakemaan enkä siihen pystyis nii luultavasti oisin todella pettynyt itseeni.
Välillä ois hyvä jos joku herättäis mut mun omasta pienestä kuplasta ja sanois että et ole supernainen ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Välillä taas tarvis vaan jonkun joka kannustais ja tsemppas eteenpäin.
Kai sitä pitää vaan ite tsempata itteään eteenpäin ja yrittää ens kerral laittaa itelleen realistiset tavotteet.
Ja mitä mä ny tässä ruikutan ku oon kasannu tälläsen urakan itelleni.
Miten petaa nii saa maata, meni kai sanonta.
Kiva ois vaa saada se sellanen riittävyyden tunne joka on ollu hukassa jo jonkin aikaa.
