Hetkiä monta niin onnellista
Kanssasi kokea sain
Sydän pakahtui rakkaudesta
En muuta toivonut lain.
Pilvissä leijuin ja haaveilin
Kuinka kanssasi elämäni jakaisin
Luotin ja uskoin kuin kallioon
Ja sain sydämeni vain kuolioon.
Sillä hetken onni minkä aikaan sait
Oli katoavaa sen nähdä sain.
En koskaan ollut se tärkein
Kuten sinä minulle
Jäin aina muiden jälkeen
Se sattui niin syvälle.
Koko sieluni itki menetettyä onneaan
Ja apua koitin huutaa, mutta täysin turhaan
Hiljaa upposin syvemmälle
Tähän suohon murheiden
Ja sinä nostit minut pinnalle
Vain lähteäksesi uudelleen
Rakkautesi herätti minut eloon
Teki sielusta kokonaisen
Ja nyt kun sitä ei enää oo
Maailma on vajavainen
Hymyilen vain pakosta
Itkemistä en osaa lopettaa
Maailmani on alkanut hajota
Ja odotan vain kuolemaa.
