shady_vampire

Mikä siinä on, ettei vaan osaa olla murehtimatta, analysoimatta ja yli huolehtimatta varsinki sillo kun pitäis nukkua. Miten ei kykene laittamaan töitä ja muita asioita sivuun seuraavaan päivään.

Tunnistatko itsesi.

Minä tunnistan. Sitä murehtii nukkumaan mennessä seuraavan päivän/kuun/vuoden töitä, tai jos ei ole töitä niin niiden puuttumista. Ihan kuin sille asialle voisi tehdä jotain kolmelta aamuyöstä.
Sitten murehtii tekemättömiä hommia, toimimattomia koneita jotka pitäisi korjata ja sitä onko nyt hyvä maata sängyssä kun voisi mennä vaikka juoksemaan kun olis sitä ylimäärästä poltettavaa.
Katuu tyhmiä ostoksia ja elämätöntä elämää tai sitä että ei ole saanut tarpeeksi aikaan.
Sitten iskee ocd tyyppinen oireilu. Oonkoha syöny lääkkeet, sammuttanu hellan, lukinnu oven. Pitäskö käydä vessassa vaikka varmuuden vuoksi..
Mihinköhä tää maailma on menossa?
Onkoha järkevää asua enää suomessa, mihi sitä muuttas?
Onkoha muualla elämää, hakiskoha ne minut sinne.
Kaikki varmaa vihaa minua, olis kai parempi jos kuolis. Ei kyl jaksa, kukaha sen huomais, ja mitenhä koirie kävis..
Pitäs nukkuu et jaksaa herätä.
Miks en vaa saa mitään aikaan tällä elämällä?
Hemmetti. En osaa ees kiroilla uskottavasti..

Joo vähän kärjistettynä.. :D

Jos jollai on hyvä keino tän ongelman hoitamiseksi, niin vois sen kertoo eikä hihittää vaa itekseen ku saa nukuttua ja toiset pyörii sängyssä. :D
Jospa koittas nukkua... ..... ......

Miettiikö monikin uniaan aamulla. Toisinaan unet ovat ihan päättömiä ja toisinaan niitä ei ehkä edes muista enää herättyään. Ja toiset eivät ehkä edes näe sen kummemmin unia.
Itse näen unia paljon, hyvin yksityiskohtaisia ja todellisen tuntuisia. Joskus olen joutunut miettimään myöhemin onko jokin tapahtunut oikeasti vai oliko se vain unta.

Unet, mitkä herättävät suuria tunteita jäävät parhaiten mieleen. Muistan nähneeni unta joskus, joka tuntui siltä kuin olisin ollut taivaassa. En ole koskaan ollut hereillä niin onnellinen kuin silloin. Ja siitä unesta oli kauheaa herätä todellisuuteen. Enkä siihen samaan tilaan ole enää uudestaan päässyt.

Viime yönä näin hyvin ahdistavaa unta, joka jäi vaivaamaan.

Olin mennyt naimisiin. En nähnyt unessa puolisoani, mutta tiesin että olen naimisissa. Olin naimisissa jonkun eri uskontokuntaa olevan ihmisen kanssa. En oikein edes tiedä mitä uskontoa hän mahtoi edustaa, kun säännöt olivat niin ihmeelliset. En saanut nukkua puolisoni vieressä, vaan omassa huoneessa likaisella patjalla lattialla. Hiukseni olivat takussa ja päälläni olu perunasäkkiä muistuttavat vaatteet. Se liittyi jotenkin siihen uskontoon, ettei saanut pukeutua kuin pellavaan ja kaikki turhamaisuuteen liittyvä oli kielletty. Kuten hiusten harjaaminen ja kynsien kasvattaminen.
Ja se tunne kuinka surullinen olin kun katselin lyhyeksi leikattuja kynsiäni istuessa siinä patjalla yksin ja koitin hyväksyä sitä tosiasiaa etten enää saa kasvattaa kynsiäni. Enkä saa pukeutua kivoihin vaatteisiin. Enkä voi edes poistaa yksinäisyyttäni olemalla toisen vieressä. Kuulin oven takaa puhetta ja mietin että saanko nyt läheisyyttä, se korvaisi kyllä kaiken sen kärsimyksen kun saisi edes hetken olla lähellä....
ja sitten heräsinkin hyvää ystävänpäivää viestiin.

Jäi vaivaamaan, kun en nyt tiedä miten siinä unessa olisi käynyt. Olisiko se muuttunut paremmaksi vai olisinko vain ollut murheellinen lopun elämää.

Ei se parisuhde aina poista yksinäisyyttä, jos siinä on kuitenkin aina yksin.

Jos olet nähny myös outoa, ihmeellistä tai muuten kertomisen arvoista unta lähiaikoina niin kerro se ihmeessä.
Ja jos olet unitutkija ja tiedät mitä tämä uni tarkoittaa niin mielellään kuulisin sen..

Hyvää ystävänpäivää. <3

On niin hassua, miten erilaisia ihmiset ovat. Toiset nauttivat itsenäisyydestä ja yksin olosta ja toiset eivät kestä sitä ollenkaan.
Itse en vain osaa olla yksin. Masennun ja turhaudun nopeasti. Enkä ole ennen ollut näin paljoa yksin. Kun on ollu parisuhteissa siitä asti kun muutti kotoa, on nyt hyvin vaikeaa tottua siihen että ei ole ketään vierellä.
Ei ketään jonka vuoksi tehdä ruokaa tai jonka vuoksi jaksaa. Ei ketään auttamassa kun työmäärä käy yksinään liiaksi.
Ja sitä vain joka ilta havahtuu miettimään miksi edes pitää seuraavana päivänä herätä. Olenkohan aina yksin.

Hetkiä monta niin onnellista
Kanssasi kokea sain
Sydän pakahtui rakkaudesta
En muuta toivonut lain.

Pilvissä leijuin ja haaveilin
Kuinka kanssasi elämäni jakaisin
Luotin ja uskoin kuin kallioon
Ja sain sydämeni vain kuolioon.

Sillä hetken onni minkä aikaan sait
Oli katoavaa sen nähdä sain.

En koskaan ollut se tärkein
Kuten sinä minulle
Jäin aina muiden jälkeen
Se sattui niin syvälle.

Koko sieluni itki menetettyä onneaan
Ja apua koitin huutaa, mutta täysin turhaan

Hiljaa upposin syvemmälle
Tähän suohon murheiden
Ja sinä nostit minut pinnalle
Vain lähteäksesi uudelleen

Rakkautesi herätti minut eloon
Teki sielusta kokonaisen
Ja nyt kun sitä ei enää oo
Maailma on vajavainen

Hymyilen vain pakosta
Itkemistä en osaa lopettaa
Maailmani on alkanut hajota
Ja odotan vain kuolemaa.

Kuiskit korvaani taas
Kuinka en ole mitään
En yksin pärjää.
Painat vasten lattiaa
Istut rintani päällä
Et irti päästä.

Käsiäni en voi liikuttaa
Ne on sidottu kylkiini
Kiinnitetty tiukasti.
Ei kukaan kuule huutoani
Tässä pimeässä huoneessa
Ei ole kukaan apuna.

Olen turha mitätön
Ei kukaan minua kaipaa
Tukehdun hiljaa.
Ote kaulastani kiristyy
En henkeä saa
Kuristaa

Käsiäni en voi liikuttaa
Ne on sidottu kylkiini
Kiinni niin tiukasti
Ei kukaan kuule huutoani
Tässä pimeässä huoneessa
Ei kukaan ole apuna

Ei täällä ole edes muita
Yksin taistelen itseäni vastaan
Kaikki tapahtuu päässäni vain
Minne sitä pakoon pääsisin
Koskaan.

1. Suutelisitko minua?
2. Nukkuisitko kanssani sängyssä vaiko sohvalla?
3. Nukkuisitko päällä, alla, vieressä vai sohvalla?
4. Nukkuisimmeko yön vai valvoisimmeko?
5. Millä tavalla valvottaisit minuka?
6. Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään?
7. Kerro paras ulkonäöllinen ja henkinen piirteeni?
8. Mistä pidät minussa?
9. Kuvaile minua kolmella sanalla.
10. Pidätkö minusta?
11. Voisitko kuvitella seurustelevasi kanssani?
12. Jos niin miksi?
13. panisitko minua?
14. rakastelisitko minun kanssani?
15. Pistätkö tämän omaan blogiisi, että voin vastata sinulle? (Jos jaksaa)

Huomenna se olis lähtö täält savon mualta kehäkolmosen sisäpuolelle hetkeksi ja sieltä sitten silja linellä keinahdellen tukholmaan pyörähtämmään..
Lukiolaisten valvojaksi tuli lupauduttua ja kyllä jännittää. Mahtavatkoha nuo hesalaaset edes ymmärtää mitä minä koetan sanova.. on se nii outova se hesan murre.. ja mahtaakoha tällänen mualastollo sieltä kampin linkka asemalta satamaan löytää.. onneks on google maps ni se kertoo mihi suuntaan kävellä.. :D
Laivareissut ei oo minun juttu, ei sitte yhtään. Tylsistyn yksinnää siel purkis yleensä ja monta tuntia pittää siel aikaa kuluttaapi. Että jos joku sattuupi samal laival olleen ni tuu nykäsee hihast jos jottai tekoo keksit. :D
Tukholmassa pyörähdettää maissa. Toivottavasti nuo nuoret tiettää mihi sielä kannattoo mennä kun ei itsellä sillei ole mitää ajatusta koko paikasta. Varmaa luahustan vaa muide peräsä etten eksy.. olisihan se kamala kun jäis laivasta eikä kotii piäsis takas. Eikä noista ruattalaisista mittää tiiä.. kuitenni halluuvat vaa knullailla tai jottai. Mitä lie sekkää meinaa..
Keskiviikkona si piäsööki jo palaileen tänne savvoon turvaan omaan kottiiin. Kunhan onnibussi vain perille tuopi. :)
Kaippa sitä tästäki hengisä selvittään.. :)

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan.. onneksi nykypäivänä pukki käyttää nokian hakkapeliittoja niin ei ole väliä oliko lunta ja jäätä vai ihan syksyisesti kuraa ja mustaa asvalttia..
Vuodenajat siirtyvät hiljakseen ja nykyään lunta tulee helposti vasta tammikuussa. Harmillista sinänsä kun on lapsena ehtinyt tottumaan valkeaan jouluun eikä oikein saa joulu tunnelmaa omaan päähänsä ilman lunta. Vaikka itse täällä savossa joulua viettävänä olen onnellisessa asemassa koska tänään on koko päivän satanut lunta. Hieman mieltä piristää.
Olen huomannut myös tulleeni vanhaksi. Se lapsenmielinen joulusta innostuminen josta vannoin pitäväni kiinni on alkanut katoamaan. Nytkin vain ihmettelen että huomennahan se aatto jo on.. menipä tämäkin kuu nopeasti. Lahjoja en ostellut tänävuonna, enkä kortteja lähetellyt. Ehkä tämä sekava elämäntilanne siihen on myös vähän vaikuttanut. Ei ole vain jaksanut innostua sellaisesta kun tuntuu että on ihan hukassa.
Onneksi en sentään joudu yksin viettämään joulua, sillä se olisi itselle kova paikka. Voimia kaikille yksin jääneille ja yksinäisille jouluun. Perhe juhlana tämä on vaikeaa kun läheiset ovat poissa. Etelässä jossa tuskin luntakaan on maassa on varmaan vaikeaa repiä iloa joulusta. Päivä muiden joukossa mitäpä tuota murehtimaan.
Hyvää joulua kaikille ja toivottavasti ensivuosi on parempi kuin tämä. <3

No niin se lähestyy uhkaavasti. Sunnuntain raskasta joulua risteily porukoiden kanssa. Risteilyssä ei muuten vikaa ole tietenkään, mutta jännittää kovin porukoiden kanssa ajan viettäminen ja se että pitää exää katsella sen aikaa.
No iso laiva ja ei kokoajan tarvitse ketään katsella siis, mutta silti hieman jännittää miten jaksaa pitää itsensä kasassa ja näyttää iloiselta vaikkei naurattaisi.
Jos joku muu on viking gracelle 20-21 päivä tulossa niin voi huudella.. hyvä seura kelpaa aina. :)

Silmiisi kun taas katson,
tunnen syvästi sut tahdon.
Sua rakastan aina vaan,
ehkä joskus kaiken takas saan.
Sua ei voi mikään korvata,
oot tuon lajisi ainoa.
Ilman sua tuntuu tyhjältä.
sun lähelläs mahdottoman hyvältä.

Näetkö sä tän tunteen sisälläin?
Ymmärrätkö miksi se sattuu näin?

Miksi tyhjältä sisälläin tuntuu?
Miksi pohja näin altain murtuu?
Ilman sua ain olen onneton,
on elämäin arvoton.

Olet aina ollut elämäni,
sulle olen antanut sydämeni.
En halua sua menettää,
ilman sua en voisi hengittää.
Lähelläs tunnen oloni kevyeksi,
ilmaan voisin nousta ainiaaksi.
Olet kaikkeni elämäni maailmani,
Ainoa, suurin ja ikuinen rakkauteni.

Näetkö sä tän tunteen sisälläin?
Ymmärrätkö miksi se sattuu näin?

Miksi tyhjältä sisälläin tuntuu?
Miksi pohja näin altain murtuu?
Ilman sua ain olen onneton,
on elämäin arvoton.

Rakkautta ei voi ostaa,
Rakkaus pitää kai vain ansaita.
Mutta mitä on tehtävä mun,
että rakkauden saisin sun?
Kerro mulle ei se paljon maksa,
Kerro mulle sillä en enää jaksa.

Miksi tyhjältä sisälläin tuntuu?
Miksi pohja näin altain murtuu?
Ilman sua ain olen onneton,
on elämäin arvoton.

Miksi taas näin oudolta tuntuu?
Miksi rakkaus tällee sattuu?
Rakkautes on mulle korvaamaton,
mitä mahdollisuuksia mulla on?