Pääsyt siihen pisteeseen että antaa itsestään jotai aitoo. Kertoo mietteistään ja ajattelu tavoistaan.
Huomannut että kelle ei edes kannata yrittää kertoa mitään koska he eivät ole samalla aaltopituudella ja sanovat että mietin asiat liian monimutkaisesti, tai stressaan turhasta tai yks mun "suosikki" on että rauhoitu ..... Siis joku sanoo mulle rauhoitu nii mulla nousee semmonen vihan tunne. Että sillai kuka sä oot mulle sanomaan että rauhoitu?!
Hirveen harva on oikeesti valmis kuuntelemaan pelkästään.
Kaikilla on joku super neuvo tai käsite siitä miten asian pitäis hoitaa.
Pitkät keskustelun jälkeen. Kun on selittänyt ajatusmalli ja kaikki.
"Eiköhän sä nytte ylireagoi?"
No en mä nytt vittu ylireagoi. Kai mä tiedän miten tunnen asiat ? Väitätkö että sä tiedät paremminku mä mitä ajattelen asiat?
Kai sitä pitää vaan valkata paremmin kelle avautuu ja kelle ei.
Oman mielen syövereitten jakaminen saa riittää. Takas mun kuplaan ja suojausta nostamaan.
Ehkä joskus uudestaan kun lähipiiri on valmis siihen. Säästyy monet tunteet ku niitä vaan lakkaa näyttämästä (:
