Ihminen on alkujaankin ollut nomadinen laji, joka on etsytynyt ja levittäytynyt pitkin maailmaa joko uteliaisuudesta, tai useammin tarpeen mukaan - parhaan mahdollisen elämän halussa; tämä on myös asia joka yhdistää meitä muuhun eläinkuntaan, ja soisi sen kertovan meille myös miten tärkeää on kokea empatiaa kaikkea elävää kohtaan.
Nykymaailmassa eri syistä muutokset tapahtuvat nopeammin, ja tämä demografinen rakennemuutoksen nopeus toki voi syystä hieman pelottaa, ja asettaa haasteita. Hyvää tässä on se, että tiedon lisääntyessä on myös ymmärretty, että meitä ihmisiä yhdistää useampi asia kuin mitkä meitä erottaa.
Nykyisenlainen valtiojärjestelmäkin on verrattain uusi, ja juuri tämän takia myös "kuvitelluista valtioista" puhutaan, jossa ajan henki on usein määritellyt sen, mikä tekee kansan ja miten kukin kansallisvaltio itsensä ja kirjoitetut ja kirjoittamattomat sääntönsä määrittelee.
Ihmisillä on yleensä myös melko tehokas kyky oppia uusia kieliä, kyky sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja myös kyky auttaa tpinen toistaan. Se on ollut yksi selviytymisemme peruskivistä. Sotaisuuttakin ja yhteenottoja on aina ollut, mutta tässäkin suhteessa ajat ovat erilaiset näin hyvinvointivaltion näkökulmasta. Nykyään etenkään hyvinvoivilla alueilla ei tarvitse elämän ja kuoleman nimissä taistella kauhean rajatuista resursseista, vaan jopa kaikkein köyhimmille on olemassa jonkinlainen kyky selviytyä ilman, että toista ihmistä tarvitsee siirtää pois tieltä.
Minusta on paljon helpompaa kommunikoida kaikkien kanssa ja miettiä vaikka sitä miten tästä kaikesta tehdään vielä toimivampaa , kuin että alkaisi vänkäämään paljon triviaalimmeista asioista kuten väärästä korostuksesta tai ihon eroista., tai miksi sinä syöt possua ja joku tien ei syö.
Vaikka nykyään nämä paikat täällä kiven ja lasin asuttamilla ihmisten mailla kosstuukin enemmän mikroyksiköistä kuin varsinaisista heimoista, niin hyvinvoivassa maassa syyt toiseuttavaan käytökseen tai suoranaiseen röyhkeään alistamiseen tai väkivaltaan eivät voi kummuta mistään järkiperäisestä. Ne ovat niitä jo alussa mainittuun suhteellisen muutoksen nopeuteen liittyvää ahdistusta, tulevaisuuden pelkoa. Eli siinä mielessä ollaan vähän joskus myös sen vanhan nomadiheimojuurtemme vankeja toisinaan. Vaikka miten hyvin asiat olisi, saatamme nähdä mahdollisuuksien sijaan enemmän uhkia - vaikka juuri se ihmisen sopeutumiskyky ja yhteistyö loputa tuovat ne parhaat tulokset. Tämän saavuttamiseen ei myöskään auta jo olemassa olevien asenneongelmien kärjistäminen papukaijamaisesti toistamalla kuinka tuo ja tämä ei toimi niin kuin tämä ja tuo tahtoisi. Hätäkö meillä on tässä glogbaalin nomadiperheemme kanssa tehdä tästä vielä parempaa ja ehkä auttaa suossakin olevaa.
Ihmisen perustavanlaatuinen tarve on aina ollut etsiä mahdllisimman turvallista ja mielekästä elämää. Kaunis maisemakaan ei haittaa. Vaikka moni ikävöineekin pommitettuihin kotikaupunkeihin, joista lähtenyttäporukkaa kulkee joskus päällisin puolin terveen näkösinä täällä, joskus jotenki masentuneina, tai sitte niinku tää yks tyyppi tossa minun lähellä, kansanmurhasodassa hengissä selvinneenä ja vain kätensä siinä menettäneenä...
...niin, siis että vaikka moni heistä ikävöineekin johonkin, jota oli, ja jota ei sellaisenaan enää olekaan, ovat he yhtä lailla myös taas yksi osa ihmislajin jatkumoa: nomadeja etsimässä turvallisempaaja ravinteikkaampaa ympäristöä, kun edellisen kanssa tulee ongelmia - tai ihan vain silkasta uteliaisuudesta . Jos en sallisi oman lajini toimia näiden perustavanlaatuisten tarpeiden mukaan, olisin pelkkä ihmisen varjo. Ja oli niiden uusien hahmojen kulkuun kujillamme syynä mikä hyvänsä, yhteistyökyvyn kehittäminen edeleen, ja provosoitumiselta pidättäytyminen ovat parhaat aseemme leikin jatkumiseen leikkinä. Kaverin kanssa se on kivempaa, ja sellaisen voit saada kenestä tahansa.
