Oli hankalaa valita tähän tekstiin mieliala.... Mieliala meinaa on aikamoinen tällä kin hetkellä ja tunnetilat menevät laidasta laitaan ja epätietoisuus, pelko etenkin raastavat ja lopulta lamauttavat paikoilleen,siten,että ymmärrän kaiken täysin ja täydellisen kirkkaasti,mutta en kykene fyysisesti lamaantumiseltani tekemään saati puhumaankaan yhtään mitään.
Yllä oleva oli aika päivänselvä aloitus lause,sillä tällä hetkellä ensisijainen tunne kaikesta huolimatta on kiitollisuus.
Kiitollisuus siitä,että elän ja tunnen,olen paikalla ja läsnä kin sekä turvassa kaikelta pahalta,paitsi painajaisiltani sekä ex miseystävältäni.
Rakastunut on ehdottomasti myös kärki mielialoihini tällä hetkellä kuuluva asia-tunnetila. :)
Kyllä,joo olen vasta rakastunut. <3 <3 Ihanaa,ihanaa,nautinnollista ja selittämätöntä yhteyttä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta,puhumattakaan rakastettuna olosta ja oman rakkauteni antamisen ilosta,onnesta.
Silti enemmän,kuin harmittaa se,että menneisyyteni varjot varjostavat vielä pakostakin uuteen suhteeseeni negatiivisuutta ja etenkin vaarantaa onneni. Se on se,jota en suostu hyväksymään ollenkaan.
En pysty ymmärtämään teenkö oikein vaiko väärin pitäessäni tai no antaessani läheisteni olla lähelläni tällä hetkellä......????!! Olenko itsekäs vaiko en?
Tiedostan ehdottomasti sen,että jokainen läheinen lähelläni tällä hetkellä on valitettavasti hetkellisesti vaarassa,sillä heidät "lasketaan" tässä tilanteessa ns.heikoiksi kohdikseni.
Olisi kadotettava ja laitettava varmaan piiloon itsepäisesti lähelläni edelleen olevat ihmiset.
On heikot kohdat,mutta silloin,kun sellaisia ei ns.vastustajallasi ole,niin tilanne hankaloituu huomattavasti vaikeammaksi,kun käytännössä käyt sotaa,mutta ilman minkäänlaista asetta.
Vastassani olevalla tapauksella,kun ei ihan terve mieli ole.....
.Luokittelu on tyly: Manipuloija,narsisti,sadisti,psykopaatti,sosiopaatti sekä erittäin vaaralliseksi luokiteltu tapaus-ihminen (kö?)
Tiedän,tiedän kyllä,että joo ei se omakaan mieleni täysin terve ja erinomainen ole,mutta huolissani olisin,mikäli kaikki olisi ns.normaalisti ja tunnetilani täydellisessä balanssissa.
Silti noin sairas ei minunkaan mieleni ole,mutta sen verran tunne ihminen,koska olen,niin kaiken jälkeen kuitenkin sorruin suhteeseen,joka oli pelkkää satua,tarinoita,omistushalua,nujertamista,nöyryyttämistä lähinnä psykologista sodankäyntiä ja fyysistä väkivallan sietoa vuosia osaltani.
Uskoin satuihin ja toivoin, niin paljon,että rakkaus voittaisi kaiken. En tosin osannut tulla ajatelleeksi,että siihen vaadittaisiin vähintäänkin se molempien osapuolten rakkaus,ei vain toisen. Rakkauteni yksin ei siis riittänytkään,vaikka en silloin sitä itse tiennytkään.
Nyt tiedän. Olen vapaa osasta kahleitani,mutta edelleen osalla kahlittu.
En vain halua hyväksyä,että tulisi vain istua ja odottaa,kun liikkeelle on lähtenyt täysin mieleltään viallinen ja vaarallinen kostonsa kanssa minua etsivä ihminen-ex miesystäväni (v.15-20).
Tilanne on tulen arka ja räjähdys herkkä ja käytössä tulee olemaan vielä psyykausyrityksiä, väsytys taktiikan käyttämistä sekä jopa EHKÄ takaa päin käytettyä fyysistä väkivaltaa kin saattaa olla luvassa,kun tulee aika jolloin olaan kasvokkain ja tietenkin kaksin. Se saa ihoni kananlihalle ja aistini valpastumaan.
Pelko läheisteni puolesta on suurempi,kuin itseni. En minä pelkää fyysistä väkivaltaa tältä tapaukselta ainakaan,vaikka tiedän hänen kykenevän tappamaan.. Johtunee siitäkin,että olen sen väkivallan kohteena jo 18kertaa ollut ja jokaisena kertana sen todellakin tuntenut itsessäni.
Jaaaa,ehkä johtuu hiukan siitäkin,että minulle ei ole kehittynyt lapsena sitä yhtä tärkeimmistä vaistoista.
En osaa pelätä,kuten kuuluisi,sillä äitini käytti väkivaltaa minuun 3vuotiaasta asti,josta eteepäin muistikuvani ja muistot lapsuudestani ovat alkaneet "tallentumaan kovalevylle" aivoihini.
Pakko myöntää,että ilman äitini sairasta väkivallankäyttöä en olisi edes näin tälläisenä rikottuna,haavoittuneena, häilyvänä hiilloksena säilynyt tästä tilanteesta-tästä hetkestä. Mun elämästä hengissä ja jotenkin järjissäni. Kiitos siitä hänelle,mutta koskaan en tule sitä hänelle kertomaan.
Tämä lapsuudestani ja silleen.
Jumalauta kyse on mun elämästä,jota en vain tunne saavani pois sieltä,minne sitä en todellakaan halua jakaa,antaa ollenkaan.
Haluaisin vain olla rakkaani kainalossa rauhassa,rauhassa myös mieleltäni.
Pää,kun aloittaa sen paskan syöttämisensä,niin siinä sitten tuleekin kaikkea,kaikille ja kerrakseen kanssa jokusen tovin,tuokion,hetken ehkä pidemmänkin ajan.... Riippuu monesta,etenkin minusta ja asenteesta,voimavaroista,maltuillisuudesta ja luottamuksestani toiseen ihmiseen. Rakastettuuni. En tahallani tosiaan mennyt ja rakastunut tälläisen tilanteen vallitessa ja ollessa kaoottisesti vapaana ja valloillaan. Tunteiden sekamelska ja kaikki haavoittuneisuus,aitouteni alastomimmillaan. Jälleen nuda veritas-alaston totuus.
Rakkaus,kun nyt kuitenkaaan ei katso aikaa saati paikaa,koska se kohdalle ilmaantuu.
Tunteet ovat oikeita,mutta pelkoni ja epävarmuus ja epätietoisuus varjostavat onneani ja sieluni ei kykene toistaiseksi lepäämään,kuten kuuluisi. Levoton sielu.....,niinhän mumminikin minulle sanoi ihan pienestä asti; Martina sinä olet kyllä aina sellainen iki liikkuja ja levoton sielu.
Levoton sielu,rikottu mieli ja yritys täysillä täydelliseen tuhoamiseeni jatkuvana,edelleenkin osittain tosin vain,niin en suostu siltikään ymmärtämään,hyväksymään,sopeutumaan,sietämään tai antamaan myöskään sodan,johon en halunnut edes osallistua jatkua kovin kauaa enää.
Jokainen hetki on vaikeampaa näin ja on väärin,että rakkauteni kohde ja oma rakkauteni häntä kohtaan kärsivät menneisyyteni painajaisesta.
Näin tapahtuu vain ,koska ulkona vapaana liikkuu ihmisiä enemmänkin,kuin vain ex mieheni,jotka hekin ovat myös omastakin mielestään vaaraksi,niin itselleen,kuin toisille ihmisillekkin.
Itselläni on lapsia,joten alkuun tulen miettineeksi heti,että kuinka lapseni ja muiden lapset voivat turvallisesti liikkua, kun ei aikuisetkaan siihen pysty,sillä vapaana liikkuu katkeroituneita ja mistään tai kenestäkään piittaamattomia,arvaamattomia ja vaarallisia tapauksia.
On vaikeaa hyväksyä,että elämme hyvinvointivaltiossa,jossa sairaanhoito ja lääkärit sekä lääketiede ovat yksi suurimmista ylpeyden aiheistamme. Miten voisin olla tällä hetkellä ylpeänä hyvinvointivaltiossa,jossa satun asumaan ja elämään,niin mistään,mikä valtion toimiin ja maani toimintamalliin on iskostettu ja loput maton alle piilotettu.?.???
EN VAIN HYVÄKSY,ETTÄ KAIKKI VÄHÄÄKÄÄN SUUREMMMAT JA VAKAVAMMAT ASIAT LAKAISTAAN PIILOON MATON ALLE JA ANNETAAN KUVA ,JOKA ON LÄPIKOTAISIN TÄYSIN HARHAANJOHTAVA JA VALHEELLINEN,HYVINVOINTIVALTIOSTAMME.
Totean siis koko roskan täydelliseksi paska puheeksi ja hyvinkin yllättävän hyvävointisena,mutta en tosin tämän valtion toimesta saati ansiosta vaan juurikin sen,jota maassamme ei hyväksytä tai ehkä edes sallita keinona,missään ja minkään tilanteen vallitessa tai ollessa olemassa..
Tähän on varmaan hyvä päättää tämä tarina tältä erää.... Luulen,että jatkoa on luvassa.Sitä on jo tulossa,mutta millaisena,niin sen näyttää huominen ja tiedän olevani jokaisen huomisen jälkeen vahvempi ja rauhallisempi sekä rakastavani rakastani aina nyt tänään ,mutta silti vähemmän,kuin huomenna. <3 <3
Lähden rakkaani syliin. Maailmani pyhimpään ja rauhoittavimpaan paikkaan.
Kiitos ja niiaus! Hienoa näin lähes 7v tauon jälkeen olla taas blogini kimpussa.. :o
Marrtina
