Tälleen musiikkia ja kaikkea siihen liittyvää toimintaa hyvin intohimoisesti yli puolen elämän verran harrastaneena persoonana on ollut kaikessa raakuudessaan ikävää huomata, että verkostoituminen näiden asioiden osalta on oikeasti äärimäisen vaikeaa nykypäivänä ilman sosiaalistamediaa.
Oman tuotannon, keikkojen ja varsinkin tapahtumatuotannon markkinointi ei vain onnistu ilman kunnollisia alustoja ja jatkuvaa hypetystä tänä päivänä, vaikka kyse olisi ihan vain ruohonjuuritason underground toiminnasta. Facebookilla ja sen omistamilla muilla alustoilla on tässä kiistaton valta-asema, koska kyseisiä alustoja käyttää valtava määrä ihmisiä maailmanlaajuisesti.
Se vituttaa itseäni henkilökohtaisesti todella paljon, koska kiinnostaa kyllä edelleen toimia musiikin ja tapahtumien parissa, mutta haluaisi irtaantua niistä somen tuomista pakottavista kahleista ja tehdä vain näitä juttuja ilman mitään jatkuvia teasereita ja tuputusta. Koska se tuntuu olevan sitä tänä päivänä, että et tavoita ihmisiä ja asiasi kohdeyleisöä, jos et ole jatkuvasti äänessä ja esillä. Se on todella raskasta ja uuvuttavaa kaikinpuolin.
Onhan sitä ennenkin tehty näitä juttuja aikoinaan ilman someja, mutta se oli silloin huomattavasti pienemmän yhteisön juttu ja siihen haluaisin tänäkin päivänä kyllä pyrkiä, mutta maailma on muuttunut sen verran, että on hyvin vaikeaa verkostoitua ilman näitä alustoja samanhenkisten ihmisten kanssa.
Lähtökohtaisestihan olen ihan alusta asti tehnytkin musiikkia ja siihen liittyviä juttuja ihan vain omaksi ja muiden iloksi harrastusmielessä intohimo pohjalta ilman, että olen saannut siitä minkään näköistä rahallista korvausta. Hyvän mielen ja muistettavia hetkiä saannut lähinnä pitkäksi aikaa itselle tai muille. Se onkin se tärkein ja olennaisin asia itselleni tässä koko hommassa.
Vaikka aina olen ollut hyvinkin introvertti ja viihtynyt omissa oloissani paremmin kuin hyvin puuhastelemassa itseä kiinnostavia juttuja, niin ollut myös jopa aika inhottavaa huomata, kuinka paljon se oma henkilökohtainen ns. "sosiaalinen piiri" on kaventunut sen myötä, kun olen someista silleen vai vihkaa poistunut ja jättänyt päihteetkin tyystin pois elämästä tässä. Ei tule enää kutsuja oikeastaan minnekkään tai uteliaita kyselyitä, että tapahtuuko viikonloppuna jotain erityistä, koska olen ollut yleensä hyvin kartalla tulevista tapahtumista ja uusista jutuista. Ihmisiä tosiaan aika vähän kiinnostaa loppupeleissä mitä sulle ihan oikeasti kuuluu, jos ei niitä lähimmäisiä lasketa.
Tälleen saikulla ollessa ja muutenkin oman terveydentilan kanssa kamppaillessa on myös ollut taas vaihteeksi aikaa ja intoa tehdä just sitä omaa musiikkia, mutta eipä tuota saa oikein kellekkään jaettua tässä, kun on niin yksin sen oman makunsa ja keiken muunkin kanssa tässä.
Oli pakko purkaa tää yksinäisyyden tunne nyt johonkin tälleen tekstin muodossa. Jos löytyy edes vähänkään samaistumispintaa, niin jaa ihmeessä kokemuksiasi aiheesta.
