Osquuk

Tälleen musiikkia ja kaikkea siihen liittyvää toimintaa hyvin intohimoisesti yli puolen elämän verran harrastaneena persoonana on ollut kaikessa raakuudessaan ikävää huomata, että verkostoituminen näiden asioiden osalta on oikeasti äärimäisen vaikeaa nykypäivänä ilman sosiaalistamediaa.

Oman tuotannon, keikkojen ja varsinkin tapahtumatuotannon markkinointi ei vain onnistu ilman kunnollisia alustoja ja jatkuvaa hypetystä tänä päivänä, vaikka kyse olisi ihan vain ruohonjuuritason underground toiminnasta. Facebookilla ja sen omistamilla muilla alustoilla on tässä kiistaton valta-asema, koska kyseisiä alustoja käyttää valtava määrä ihmisiä maailmanlaajuisesti.

Se vituttaa itseäni henkilökohtaisesti todella paljon, koska kiinnostaa kyllä edelleen toimia musiikin ja tapahtumien parissa, mutta haluaisi irtaantua niistä somen tuomista pakottavista kahleista ja tehdä vain näitä juttuja ilman mitään jatkuvia teasereita ja tuputusta. Koska se tuntuu olevan sitä tänä päivänä, että et tavoita ihmisiä ja asiasi kohdeyleisöä, jos et ole jatkuvasti äänessä ja esillä. Se on todella raskasta ja uuvuttavaa kaikinpuolin.

Onhan sitä ennenkin tehty näitä juttuja aikoinaan ilman someja, mutta se oli silloin huomattavasti pienemmän yhteisön juttu ja siihen haluaisin tänäkin päivänä kyllä pyrkiä, mutta maailma on muuttunut sen verran, että on hyvin vaikeaa verkostoitua ilman näitä alustoja samanhenkisten ihmisten kanssa.

Lähtökohtaisestihan olen ihan alusta asti tehnytkin musiikkia ja siihen liittyviä juttuja ihan vain omaksi ja muiden iloksi harrastusmielessä intohimo pohjalta ilman, että olen saannut siitä minkään näköistä rahallista korvausta. Hyvän mielen ja muistettavia hetkiä saannut lähinnä pitkäksi aikaa itselle tai muille. Se onkin se tärkein ja olennaisin asia itselleni tässä koko hommassa.

Vaikka aina olen ollut hyvinkin introvertti ja viihtynyt omissa oloissani paremmin kuin hyvin puuhastelemassa itseä kiinnostavia juttuja, niin ollut myös jopa aika inhottavaa huomata, kuinka paljon se oma henkilökohtainen ns. "sosiaalinen piiri" on kaventunut sen myötä, kun olen someista silleen vai vihkaa poistunut ja jättänyt päihteetkin tyystin pois elämästä tässä. Ei tule enää kutsuja oikeastaan minnekkään tai uteliaita kyselyitä, että tapahtuuko viikonloppuna jotain erityistä, koska olen ollut yleensä hyvin kartalla tulevista tapahtumista ja uusista jutuista. Ihmisiä tosiaan aika vähän kiinnostaa loppupeleissä mitä sulle ihan oikeasti kuuluu, jos ei niitä lähimmäisiä lasketa.

Tälleen saikulla ollessa ja muutenkin oman terveydentilan kanssa kamppaillessa on myös ollut taas vaihteeksi aikaa ja intoa tehdä just sitä omaa musiikkia, mutta eipä tuota saa oikein kellekkään jaettua tässä, kun on niin yksin sen oman makunsa ja keiken muunkin kanssa tässä.

Oli pakko purkaa tää yksinäisyyden tunne nyt johonkin tälleen tekstin muodossa. Jos löytyy edes vähänkään samaistumispintaa, niin jaa ihmeessä kokemuksiasi aiheesta.

Tässä kun on pikkuhiljaa toipunut noin vuoden takaisesta burnoutista ja päässyt elämässä uudestaan jaloilleen, niin on tullut pistettyä asioita hieman uuteen järjestykseen ja panostettua huomattavasti enemmän omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Ensinnäkin tuli melko luonnollisesti vaihdettua työnantajaa, jottei sama toistuisi enää uudelleen ja olenkin tästä nykyisestä pitänyt suuresti. Työyhteisössä otettu hyvin vastaan ja hommat on sopivan haastavia sekä työaika on säännöllinen, joka sopii just tähän tilanteeseen paremmin kuin hyvin.

Ainoa mikä vähän jarruttaa ja kiristää tällä hetkellä, että maaliskuussa tehdyn yöpolygrafian myötä diagnosoitiin lievä asentoriipuvainen uniapnea. Joten tämän takia tuli sitten hieman takapakkia ja olenkin nyt sitten pakotetulla kuukauden sairaslomalla, vaikken koe itseäni mitenkään erityisen sairaaksi, uupuneeksi tai väsyneeksi tällä hetkellä. Pienikin näyttö uniapneasta laittaa ammatillisen ajamisen forced pauselle, joka johtaa taas tehostetun elämäntapamuutoksen käynnistämiseen.

Sinänsä ei ole vaikeaa käynnistää näitä muutoksia, koska olen ollut jo muutenkin tässä viimeiset 3 kuukautta täysin ilman alkoholia ja alkanut lisäämään pikkuhiljaa viikkotaista liikuntaakin. Nyt sen joutuu vain laajentamaan ihan ruokailutottumuksiin ja nukkumisasennon korjaamiseen sekä viikottaisesta liikunnasta joutuu tekemään päivittäistä, ainakin väliaikaisesti. Myös kaikki somet ovat jäänneet tässä samalla huomattavasti vähemmälle, koska ilman Facebookkia on tullut oltua myös jo ainakin kuukauden verran ja muutenkin ruutuaika vähentynyt todella radikaalisti viimeaikoina.

Tavallaan koen, että tämä pakotettu sairasloma ei edistä mun hyvinvointia just nyt yhtään mitenkään ja on jopa aika turhautunut ja katkera olo, kun en saa tehdä mun töitä tän takia, mutta toisaalta se antaa kyllä sitä tarvittavaa aikaa ja tilaa noiden edellämainittujen muutosten kanssa työskentelyyn.

Kohti tervellisempää elämää ja ensi vuotta siis!

Niin siinä taas kerran kävi. Kolmas burn out on tosiasia ja elämässä on jälleen kerran syytä laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Oma fyysinen ja henkinen hyvinvointi aivan sinne ensimmäiseksi. En kirjoita tätä hakeakseni sääliä tai huomiota, vaan muistuttaakseni, että kannattaa tiedostaa ne omat rajansa, kuunnella omaa kehoa herkällä korvalla vaikka mieli sanoisi toisin ja myöntää oma haavoittuvuutensa. Vaikka se kuinka vaikeaa olisikin.

Tämmöiselle perfektionismiin ja äärimmäiseen tunnollisuuteen taipuvalle, pedantille sekä työorientoituneelle persoonalle semmoisen myöntäminen on oikeasti todella vaikeaa. Viime viikon erittäin raskas työrupeama laukaisi minussa sen tutun reaktion, joka on jo pariin otteeseen laittanut minut polvilleen anelemaan armoa. Siihen absoluuttiseen selviytymis moodiin. Taistele tai pakene tilanteeseen. Asioilla on tapana järjestyä ja olen kaikesta huolimatta optimistisen positiivinen, vaikka juuri nyt tuntuu täysin toivottomalta ja voimattomalta kaiken tämän keskellä.

Kuvaa en saa liitettyä tähän, mutta otin eilen iltalenkillä kuvan hyvin mutkittelevan, jäisen ja pimeän tien päästä, jossa oli "Ei talvikunnossapitoa" kyltti. Kuva symboloi mielestäni melko hyvin tätä omaa taivaltani näiden kiperien kysymysten ja tuntemusten äärellä. Se tie on ollut ajoittain hyvinkin mutkitteleva, kivinen, liukas ja ennen kaikkea pimeä. Sillä tiellä ei ole kyllä myöskään ollut juurikaan talvikunnossapitoa. Lukemattomat kerrat tässä vuosien varrella olen jo kompuroinnut näihin samoihin asioihin ja en ole vieläkään oppinut tekemään sille mitään, ennen kuin on jo melkein liian myöhäistä. Kiittäkäämme kuitenkin omaa kroppaamme, että se pysäyttää meidät aivan viimeistään siinä kohtaa, kun järki ei enää juokse.

Listaan tähän ranskalaisilla viivoilla:

- Mitkään pelit, elokuvat tai sarjat eivät kiinnosta
- Suurin osa nykymusiikista kuulostaa paskalta
- Kokoajan vaan enemmän ja enemmän töitä
- Krooninen väsymys edellisestä johtuen
- Ärsyttäviä kolotuksia aina välillä edellisistä johtuen
- Vatsa ei kestä enää samalailla tulista tai rasvaista ruokaa
- Ei voi syödä enää mitä vaan lihomatta
- Laskujen maksaminen ja kaikki muu virastoasioiden hoitaminen
- Vanhoja kavereita ei näe enää juuri koskaan tai ovat kaikonneet kokonaan jonnekkin
- Entistä vaikeampaa tutustua uusiin ihmisiin
- Naiset tuntuvat joka päivä vain enemmän vaikeasti tavoitettavammilta
- Ei oikeastaan huvita käydä enää missään
- Alkoholista ja valvomisesta tulee niin järkyttävä olo viikoksi, ettei huvita kovinkaan usein juoda tai juhlia
- Päivät tuntuu toistavan itseään todella paljon
- Aika menee aivan saatanan liian nopeesti

Ei mul oikeestaan muuta. Voitte jatkaa listaa, jos kiinnostaa.

Ilmeeni kun entinen koira kantoi aina karvatura koira kantoi sänkyyn kesällä hiekkaa kun makoili ja pyöri tarhassa jotka karisi sitten illalla sisälle kun otettiin koirat sisään.

Itse en pysty nukkumaan sängyssä jos nahkaa vasten on jotain paskaa.

Elikkä 19.10.2019 olis taas keikkaa tiedossa Tampereella. Tuuhan kattoon ja kuunteleen meikän sekoiluita heti alku illasta. Tarkotus olis jotain menevää technoa tuutata ämyreistä eetteriin.

https://www.facebook.com/events/768208576950980

Juuh elikkäs, keikkaa pukkaa ja voipi vapaasti tulla kuuntelemaan ja kattelemaan, että minkälaista sekoilua se meikän esiintyminen on ja että mimmosta tuubaa kajareista tuutataan pihalle.

19.7.2019 - 90s hardtrancer @ Nightclub Mixei, TRE
https://www.facebook.com/events/1514333132035166/

20.7. - Rsyke Fetish Club – Vaahtobileet @ Nightclub Mixei, TRE
https://www.facebook.com/events/313563702880601/

27.7. - Resistance! goes Tampere @ VenueFL, TRE
https://www.facebook.com/events/2514937411898272/

Viiden (5) päivän vapaat duunista. Estin valiaikasesti kaikki työpaikalta tulevat puhelut, etten vahingossakaan päädy töihin tällä välillä. Vois korkata oluen, cheers!

Tulipahan tänään tosiaan testailtua vähän live streamausta radioon vihdosta viimein ja homma pelitti oikeen hienosti. Linkin takaa löytyy soittelut mitä tuli pistettyä eetteriin. Randomilla tykittelin kaikken näköstä technoa ilman kuulokkeita, joten ei ihan niin saumatonta menoa, kuin yleensä. Rapatessa roiskuu sano entinen isäntä ja pullaa haaviin vaan jatkossakin!

https://www.mixcloud.com/noison-jeos/jéos-pavir-day-off-from-work-live/

Voisitteko mitenkään korjata tämän paskanne? Kiitos.