Olemme sinun unesi, uni joka ei tullut saapuakseen, vaa saapui tullakseen.
Maitoa elämän lasissa, puolittainen makeus joka ei viipynyt huulillasi.
Kun tulee todeksi, on hiljaa, tajuaa...
Oletko ollut tilanteessa jossa alat olla läpinäkyvä?
Jos olet, se on vain hyvä, sillä läpinäkyviä me olemme, ja tulemme myös jatkossa olemaan.
Pyörteilevä tuuli lehtikasassa, niin varma, kaiken läpikäynyt, mutta silti, ei matkalla minnekkään.
Valo kuusen oksissa, ikäänkuin uurteet vanhuksen ihossa, painaumat tyynyssäsi.
Jotain mitä on vain, ei varsinaisesti mitään merkittävää, mutta silti niin totta.
Niin kauan kun on totuutta, on myös elämän jatkumo osana sitä.
Alat tuntea kasvoillasi ihmisyyden vaiheet, toisen maailmansodan värit.
Kun olet harmaa, olet se joksi aina olit tarkoitettu.
Kun viherrät, kasvat uutta...
Kun musta sinut pukee, olet se tuhka josta uutta luodaan.
Siis olkaamme näitten värien kirjo, ja hyväksykäämme se totuus että vaikka kaiken kyseenalaistamme, olemme se jäljelle jäänyt väri, ruskea.
Tuo kaikki on vain provokatiivista sontaa, olkaamme valo,
kirkas ja läpinäkyvä.
Unenmakuinen pieni kuolema...
