Pitkästä aikaa taasen. Jotkut on jo hoputtanu mua kirjotteleen. Joten sitä saa mitä tilaa! Tänään kerron teille tarinan meidän joulusta.
Millainen teidän joulunne on? Vietättekö te sen ihan perinteiseen "kotimaiseen" tapaan? Vai matkustatteko joka vuosi ulkomaille? Kokemaan erilaisen joulun? Onko teidän joulunne joka vuosi samanlainen? Entä mikä tekee joulusta Joulun?
Minun jouluni ei ole mitään ilman lumikasoja eikä pikkupakkasia. Eihän Joulupukin porotkaan pääse liikkumaan reellä, jos ei ole lunta. Olin vielä marraskuussa hyvin epätoivoinen, kun ei lunta näkynyt missään! Olisin vaikka rukoillut lunta, jos sitä ei olisi joulukuuhun mennessä tullut. Kyllähän sitä tuli, ja ruhtinaallisesti tulikin. Sodankylässä on nimittäin uutisten mukaan 51cm lunta. Joulu ei ole joulu, jos kotona ei tuoksu lanttulaatikko eikä etikka ennen jouluaattoa. Joulu ei ole mitään ilman punaisia jouluverhoja ja äidin joulustressiä. Joulu ei ole mitään ilman välkehtiviä jouluvaloja eikä joulukukkia.
Me laitamme joskus marraskuun lopulla jouluvalot. Tänä vuonna meni hieman pitempään. Johtui kai mummin kuolemasta. Nyt meillä on jouluvaloja vaikka muille jakaa, koska mummin jouluvalot on mukana. Ei niitä silti liikaa ole. Kerrompas erään huvittavan näyn joka joulu täälä Sodankylässä. Kun ajelee varuskuntaan päin, niin matkanvarrella on talo. Ei sitä vielä kaukaa huomaa, mutta kun ajelee lähemmäs.. Aivan järkyttävää! Tulee ihan mieleen Amerikka ja se valtavan kauhea valoloisto. Ei siis mitään makua. Sielä on valokaapelia pitkin poikin pihaa ja puita sikinsokin. Ei sellasella saa joulumieltä. Stressiä vain.
Laitan aina 23.12 nukkumaan ennen yhtätoista. On ihanaa nukahtaa, kun koti on niin siisti, kuin nuoltu puhtaaksi. On ihanaa käpertyä uusiin lakanoihin mielessään seuraavan päivän ihana jouluateria. Kaikki jouluhässäkkä on takana, ei tarvitse enää siivota eikä kuunnolle äitin stressihuutoja. Saa vain nukahtaa ja herätä aamulla aikaisin katsomaan joulupukin kuumaalinjaa.
Jouluaattona herään joskus kahdeksan aikoihin aamulla. Hyppään sängystä ylös ja nuuhkaisen ilmaa: riisipuuroa. Pompin iloisena pyjamassa pois huoneesta laittamaan television päälle. Käperryn sohvannurkkaan katsomaan ja kuuntelemaan, kun pikkulapset ujostelevat ja laulavat joulupukille. Kärsimättömänä odotan, että äiti saisi puuron valmiiksi. Puuron jälkeen isä raahaa kuusen sisälle ja taas odotus, että kuusi sulaa. Joululaulut raikaa ja tonttulakit vilisee. Otamme siskojen kanssa joulukoristeet kesäpesästään. Laitamme tonttuja seinille hyppelemään ja vanhan tonttu-ukon isän vaatekomeron oveen. Ikkunalle lentelemään lumihiutaleita ja punatulkkuja. Kuusi koristellaan äänekkäästi, kaikki haluavat laittaa tähden latvaan.
Sitten me tytöt alamme tekemään salaatteja ja jälkiruokia iltaa varten. Käymme välillä hautuumaalla viemässä kynttilöitä läheisille: papalle ja enolle. Tänä vuonna mummillekin. Kotona isä lämmittää saunaa. Saunomme joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Äiti laittaa ruuat valmiiksi katettaviksi pöytään. Pukeudumme siisteihin vaatteisiin, onhan Joulu ainutlaatuinen juhla meidän perheelle.
Joulupöytä on katettu ja kaikki on valmiina tyhjin masuin syömään kunnon jouluateriaa. Tarjolla on mm: kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, erilaisia sillejä, tavallista salaattia, rosollia, italiansalaattia, lohisalaattia, suolakalaa, pottuja, herneitä, leipää ja jälkiruuaksi jotain suussa sulavaa. Syömme ehkä tunnin pari. Sitten pikku tauko ennen lahjojen jakoa. Lahjat ovat yleensä joulukuusen alla valmiina, koska eihän joulupukki enää meille tule. Silloin joskus pienempänä oli hauskaa, kun isä lähti aina tupakalle. Seuraavassa hetkessä joulupukki kopisteli ikkunoita punaisessa joulupukinasussaan ja kävelykepissään. Se oli niin jännää ja hieman pelottavaakin. "Onkos täällä kilttejä lapsia?"
Meillä joulu on ihanaa rauhoittumisen aikaa. Kellään ei ole kiire minnekkään. Paitsi jouluvalmisteluissa. Äiti stressaa, kun pitää laittaa jouluverhot ikkunaan. Eräs kaverini ei tykkää ollenkaan joulusta. Joulu on parasta <3 Jouluperinteet myös <3
HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE!
