Joulun alla tulleessa Aku Ankassa (kyllä, olen tilaaja) Aku antoi Roopelle joululahjaksi suurennuslasin. Ankkojen tapauksessa lahjansaajan tarve kyseiselle kapineelle oli antajan tiedossa, mutta rupesin silti miettimään, koska viimeksi olen saanut vastaavanlaisia tavaroita lahjaksi. Tai antanut.
Yleensähän ainakin itselläni on tapana pelata lahjojen kanssa varman päälle, hankkien niille sukulaisille jokin hyvä cd-levy joiden musiikkimaku on tiedossani, nuoremmille karkkia ja lopuille Alkosta jotain maittavaa herkkua talvipakkasilta suojaamaan. Varovaisestikin arvioiden Suomen kaupoissa myydään tuhansia erilaisia esineitä, joille varmasti monella olisi käyttöä, mutta joita ei silti jostain syystä tule ikinä hankittua. Esimerkkinä juuri aiemmin mainitsemani suurennuslasi. Moniko omistaa sellaisen? Miksi ei?
Jos jouluna olisi kaikenlaisten lahjatoiveiden esittäminen kiellettyä, olisi lahjapakettien avaaminen takuuvarmasti moninkertaisesti jännittävämpi operaatio kuin nykyään. Ikinä ei tietäisi, mitä paketissa odottaa. Jos olisin postimerkkeilijä, olisi varmasti pukin kontissa ollut parikin kappaletta suurennuslaseja, eikä se silloin varmasti olisi ollut yllätys eikä mikään. Minulle se olisi ollut, mutta joudun silti jatkamaan elämääni ilman tätä optista ihmekalua. Ensi vuonna ostan sellaisen jollekin, sen vannon.
Hyvää joulun jatkoa koko Kuvakkeen väelle!
