Salminen

Arvoisa Sami Kuusela,

Luin huolestuneena perjantaisen 11.4. kirjoituksesi Metro-lehden Live-liitteestä. Kolumnissasi annat ymmärtää, että Internetin sensuroinnin vastustajat ovat kaikki joko oman egonsa pönkittäjiä, poliisin sensuuri-ilmoitusta säikähtäneitä nörttejä tai lapsipornon levittäjiä. Itse mielipiteessäsi ei ole mitään pelottavaa, vaan siinä, että se on painettu suurilevikkisen ilmaisjakelulehden sivulle media-alan ammattilaiselle kreditoituna.

Suurin huolenaiheeni on lapsiporno.info -sivustoa pyörittävä Matti Nikki, joka kolumnissasi leimataan suruttomasti pedofiilien parhaaksi kaveriksi ja hänen sivustonsa lapsipornon sensurointia kiertäväksi palveluksi. Olisin odottanut mediayrittäjä/toimittajalta hieman parempaa tutustumista jutunaiheensa taustoihin. Nikin sivuilta ei nimittäin lapsipornolinkkejä - tai ohjeita sensuurin kiertämiseen - löydy etsimälläkään. Sen sijaan sivuilla on epätäydellinen lista poliisin sensuroimista sivuista, joista *eivät* sisällä lapsipornoa. Oikeiden ja aiheellisesti sensuroitujen lapsipornosivujen linkit Nikki on poistanut listaltaan.

Syyttömien leimaaminen pedofiileiksi ei kaiken lisäksi ole ainoa epäkohta Internet-sensuurissa. Poliisilla ei nimittäin ole ilmeisesti aikomustakaan tehdä mitään lapsipornoa sisältävien sivujen lopullisen sulkemisen eteen. Lapsipornon uhreja eivät ole ne, jotka joutuvat sitä haluamattaan näkemään. Todellisia uhreja ovat lapset. Niin kauan, kuin lapsipornosivuja ylläpidetään ilman poliisin puuttumista asiaan, uhreja tulee lisää. Lapsipornon sensuroiminen on silmien ummistamista todelliselta ongelmalta. Lapsipornon tekijät ja lapsipornosivujen ylläpitäjät on saatava kiinni ja vastuuseen teoistaan. Sensuurilista ei sitä tee.

Suurin osa sensuroiduista sivuista sijaitsee Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Näiden maiden viranomaiset ottaisivat varmasti kiitollisina vastaan Suomen keskusrikospoliisin koostaman listan laittomuuksia sisältävistä sivustoista. Tuskin he tosin listalla mitään tekisivät, jos vain muutama prosentti listan linkeistä sisältää oikeasti lapsipornoa.


Kunnioittavin terveisin,
Niko Salminen
28-vuotias lapsipornon ja Internet-sensuurin vastustaja
Internet-ammattilainen vuodesta 2000
Vantaa

PS: Avoin kirje on lähetetty myös sähköpostitse kolumnin lopussa olleeseen yhteysosoitteeseen.

PPS: Tässä vielä linkki alkuperäiseen kolumniin: http://metrolive.fi/lehti/Sensuurin+puolesta/452/

Varsinkin Helsingissä asuvat ja/tai työskentelevät joutuvat usein kiroilemaan pääkaupunkimme huonosti sujuvan liikenteen kanssa. Työmatka venyy pahimmillaan reilusti yli tunnin pituiseksi, vaikkei edes asuisi Espoota tai Vantaata kauempana. Samalla kuluu valtava määrä bensiiniä sekä tietysti kuljettajan hermoja.

Mikä neuvoksi? Lisäkaistojen rakentaminen tiheään rakennetuilla alueilla tuskin tulee kysymykseen, eikä joukkosiirtyminen julkiseen liikenteeseen tai polkupyöräilyyn ole kovin realistinen vaihtoehto. Ehdotankin seuraavia toimenpiteitä:

1) Lyhyemmät vihreät jalankulkijoille. Monesti jalkakäytävän ylittämiselle varattu aikaikkuna liikennevaloissa on jopa minuutin luokkaa. Pääjoukko on tien leveydestä riippuen 10-20 sekunnin kuluessa toisella puolen katua ja tämän jälkeen ylittäminen on hajanaista ja satunnaista. Vielä juuri punaiselle vaihtumisen jälkeen osa ihmisistä lähtee ylittämään tietä, haukaten vielä lisää aikaa autojen vihreiltä. Autoilijat joutuvat jonottamaan valoihin pääsyään, jalankulkijat eivät.

2) Vihreän vilkun ajokortti. Tarpeeksi pitkään ajokorttinsa omistaneiden olisi mahdollista (ajokoetta ja maksua vastaan tietysti) ostaa itselleen ns. "Vihreän vilkun ajokortti", jonka merkiksi saisi käyttää tietyissä liikennetilanteissa vihreän väristä hälytysvaloa autossaan. Vihreän valon palaessa saisi rajoitetusti rikkoa liikennesääntöä hälytysajoneuvojen tapaan, kuten ajaa punaisia päin mikäli muuta liikennettä ei ole. Kovat ylinopeudet sekä onnettomuuksien tai vaaratilanteiden aiheuttaminen johtaisivat vihreän kortin menettämiseen joko määräajaksi tai loppuelämäksi.

3) Kimppakyydit. Yksi asia, jossa suomalaiset voisivat ottaa jenkeiltä mallia, on kimppakyytijärjestelmä. Liikenteestä on varattu erillisiä kaistoja autoille, joissa on kuljettajan lisäksi vähintään yksi matkustaja. Kimppakaistalla yksinään ajamisesta sakotetaan ankarasti. Lisäksi kimppakyyditsijöille voisi antaa (lieviä) verohelpotuksia, jos väärinkäytökset saataisiin ehkäistyä.

Ilmasto kuumenee, äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, jääkarhut sulavat ja hiusraja nousee. Mikä neuvoksi?

Ei hätää! Näillä yksinkertaisilla vinkeillä saamme yhteistuumin ilmastomuutoksen kuriin!

1) Jos autoilet, pidä tunnin tai parin ajan päivittäin autoa tyhjäkäynnillä ja väännä ilmastointi täysille. Muista avata ikkunat! Ulos virtaava kylmä ilma hidastaa ilmaston lämpenemistä.

2) Tee pakastimessa jääkuutioita ja heittele niitä luontoon. Jääpalat viilentävät sekä ilmaa että maaperää!

3) Juo joka päivä paljon kylmää limonadia ja istu vaikka kylmässä kylvyssä. Ruumiinlämpösi voi olla kriittinen tekijä ilmaston lämpenemisessä!

4) Lehmät tuottavat suuria määriä metaania, joka on kasvihuoneilmiön pääaiheuttaja. Syö paljon hampurilaisia ja muuta naudanlihaa! Näin vähennät maapallon metaanikuormitusta.

Pelasta maailma! Tee se jo tänään!

Kirjoita kommenteihin myös omat vinkkisi ilmaston viilentämiseen!

Veikkauksen TV-mainoksessa kerrotaan, miten elämä voi muuttua. Nuori ja innostunut insinööri selittää innoissaan esimiehelleen, miten oli kavereidensa kera simpanssin kanssa tanssiessaan saanut idean lähettää ihminen kuuhun. Esimies ei jaa insinöörinplantun innostusta, vaan toteaa kylmästi ettei sinne ketään kannata lähettää.

No kannattiko?

Onko maapallo nyt parempi paikka kun sen asukkaat - tai tarkemmin sanottuna kourallinen heistä - ovat käyneet miljardeja maksaneen hankkeen ansiosta tepastelemassa maata kiertävän pienen kivilohkareen kamaralla? Nyt tiedämme, että kun tarpeeksi rahaa poltetaan, se on mahdollista. Mutta mitä konkreettista hyötyä kuukävelystä oli?

Mitä jos samat rahat olisi käytetty esimerkiksi lääketieteen hyväksi? Tai saasteongelmien ratkaisuun? Tai johonkin muuhun epäseksikkääseen?

Se jäänee arvoitukseksi. Sen jälkeen voimme miettiä, kannattiko aikanaan laskeutua puista.

No ei todellakaan hävinnyt! Voitto kaikkien aikojen pistesaaliilla! HYVÄ LORDI!!!

Muutaman kerran piti itseään nipistellä kisojen aikana. Voiko tämä olla totta? En olisi uskonut näkeväni päivää, kun kiroillaan että saatiin Venäjältä vain 8 pistettä euroviisuissa.

Lähiviikkojen puheenaihe taitaa olla selvillä.

Helsingin makasiinipalo tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Globalisaation vastustajien piikkiin mennyt tuhopoltto kuumensi tehokkaasti tunteita kuten oli varmasti tarkoituskin, mutta oliko globalisaatioon juuri mitenkään liittymättömän historiallisen rakennuksen tuhoaminen todellakin tekijöiden mielestä toimivin tapa hankkia omille aatteilleen huomiota?

Kuka tahansa pystyy tuhoamaan vanhoja puurakennuksia. Siihen ei tarvita kuin tulitikku ja tilkka bensiiniä. Vaivannäkö on olematonta. Entäpä jos mielenosoittajat olisivat polttamisen sijaan remontoineet makasiinit?

Oranssi-yhdistys on harrastanut juuri tällaista toimintaa. Purku-uhan alla olleet rakennukset on vallattu ja korjattu asumiskelpoiseksi. Jos ränsistyneet makasiinit olisi remontoitu viimeisen päälle sisältä ja ulkoa, kumpi olisi saanut "pahan jätkän" leiman otsaansa? Mielenosoittajat vaiko vaivalla hienoksi remontoidut makasiinit maan tasalle jyräävä valtiovalta?

Mainittakoon vielä, että minulla ei ole kantaa globalisaatioon liittyen. Väkivaltaan sen sijaan on.

Nyt kun nämä ovat muodissa, esitän oman analyysi täydellisestä naisesta yleisen vaatimustason mukaisesti:

-Olet hyvännäköinen, mutta et liian kaunis. Ettei baarissa tarvitse hätistellä kärkkyjiä vessasta palatessaan.
-Sinulla on hennon naisellinen kroppa, ja muodot kunnossa. Jaksat kuitenkin kantaa vähintään yhden olutkorin ja ruokakassin lähikaupasta.
-Olet neitsyt, mutta siitä huolimatta taitava sängyssä.
-Et ole minua pidempi, mutta yletyt tiskialtaalle ja jääkaapin ylähyllylle (oluet ovat siellä). Tästä voidaan tinkiä, minulla on talousjakkara.
-Sinulla on ajokortti ja mieluusti oma auto. Jos olen poikien kanssa hippaamassa, olet ajokunnossa kun soitan kyytiä pilkun jälkeen.
-Sinua ei häiritse, jos samalla kyydillä tulee muitakin ihmisiä. Osa saattaa tulla myös meille yöksi. Osaat levittää lakanat vuodesohvalle alle kahdessa minuutissa.
-Vanhemmillasi on hotelliketju ja/tai ravintola.
-Imuroit sillä välin, kun olen ulkona tai suihkussa.
-Nauhoitat minulle tärkeät ohjelmat TV:stä, jos en ole niitä katsomassa. Tiedät myös ohjelmat, jotka haluan nähdä, vaikken niitä erikseen mainitse.
-Osaat säädellä e-pillereillä kuukautisesi niihin ajankohtiin, kun olen risteilyllä tai muulla tärkeällä matkalla.
-Ymmärrät, että "esileikkiin" ei välttämättä tarvita minua. Ilmoitat, kun olet valmis.
-Et saa olla minua fiksumpi. Tai jos olet, pidät sen omana tietonasi.
-Jos jokin asia vaivaa sinua, toimitat minulle asiasta kirjallisen ilmoituksen. Listaat kaikki menetelmät, joilla asiantilaan voidaan vaikuttaa. (Esimerkki: "Asia: Unohdit hääpäivämme. Vakavuus: 7 - Melko vakava. Korjauspyyntö: Osta minulle 5 ruusua, suklaarasia ja vie elokuviin.")
-Ymmärrät, miten vakavissaan tämä lista on laadittu.

Narisenpa vaihteeksi liikenteestä. Arvatkaapa, mikä siinä on ruvennut viime aikoina pännimään? Perässä roikkuminen? Röyhkeät kaistanvaihdot puolen metrin päässä etupuskurista? Liikenneympyrästä poistuminen ilman vilkkua? Ei, nuo ovat nostaneet verenpainetta tasaisesti jo siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa ilman valkoista kolmiota katsastuspajan pihasta kurvasin.

Minua on alkanut ärsyttää asia, jolle ei tietääkseni ole keksitty vielä virallista termiä. Kutsun sitä jatkossa "valumiseksi".

Valuminen tarkoittaa sitä, kun pysähdytään liikennevaloihin jättäen muutaman metrin rako edessäolevaan, ja sitten pysähdyksen aikana kurotaan se vaivihkaa hivuttaen umpeen.

Äkkiseltään ajateltuna tässä toiminnassa ei ole mitään järkeä. Matkanteko ei nopeudu lainkaan, vaikka liikettä pitääkin keinotekoisesti yllä sen parin metrin matkan ajan. Bensiininkulutus sen sijaan kasvaa yli kaksinkertaiseksi. Tarkistin kulutusmittarilla. Lisäksi auton kytkin kuluu ja pakokaasupäästöt lisääntyvät. Hyötyjä en keksi ensimmäistäkään. Silti jostain syystä noin puolet autoilijoista harrastaa valumista.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa kymmenen valujaa sattuu peräkkäin samoihin valoihin. Jokainen jättää 3 metriä rakoa edessä olevaan, etummainen pysähtyy 3 metrin päähän valoista. Pikaisen laskutoimituksen perusteella saamme jonossa olevan ylimääräisen tilan määräksi 20 metriä, olettaen että jokainen valuu metrin päähän edelläolevasta pysähdyksen aikana, kuten tuntuu valumispiireissä olevan yleisenä käytäntönä.

Tässä vaiheessa jonon jatkeeksi liittyy ei-valuttaja. Hän pysähtyy metrin verran jonon peränpitäjän vanaveteen, tietämättömänä edellä kiehuvasta liikenteen hornankattilasta. Kymmenen moottoria pyörittelee kierroksia tuhannen ja kahdentuhannen välillä ja heruttelee kytkintä liu'uttaen verkkaisesti eteenpäin bensiinin kadotessa pakokaasuna taivasta kohden kaksinkertaisella vauhdilla normaaliin tyhjäkäyntiin nähden.

Ei-valuttaja vaihtaa soittimeen lempilevynsä valojen vaihtumista odotellessaan, ja katseensa nostaessaan näkee edessään 20 metriä tyhjää tietä. Siihen tilaan parkkeeraisi linja-autokin, ilman tarvetta taskupysäköintiin. Takana olevat tööttäilevät nähdessään, millainen rako eteen on jätetty. Kaksi Audia ja yksi Volvo pyyhkäisevät suoraan ohi, luullen ei-valuttajan auton sammuneen. Tämän vuoksi ei-valuttaja ei ehdi liikennevaloista vielä seuraavallakaan kierroksella, myöhästyy tämän takia töistä, saa potkut, syrjäytyy ja jää kodittomaksi. Hän joutuu myymään itseään meksikolaisille turisteille saadakseen ruokaa, ja menehtyy lopulta yksinäisenä ja unohdettuna raitiovaunun alle perjantai-iltana syöksyttyään pelastamaan pyttipannunjämiä kiskoilta.

Ajatelkaa ei-valuttajan kohtaloa - älkää valuko!

Kaikkihan varmasti tuntevat lajin nimeltä hevospoolo. Tuo Englannissa valtaisan suosion kerännyt laji on poikinut jo aiemmin variaatioita kuten polkupyöräpoolon, mutta jostain syystä mopoilla ei ainakaan virallisesti pooloa pelata. Niinpä kehitin tähän ammottavaan tyhjiöön uuden lajin, mopopoolon.

Mopopooloa pelattaessa tarvitaan hyvät suojukset, sillä taklauspeli on sallittua. Henkilövahinkojen minimoimiseksi olisi hyvä käyttää kevyimpiä mahdollisia mopoja. Mailat on lainattu jääkiekosta, pallo sen sijaan on salibandypallon tyylinen mutta tehty teräksestä lytistymisen välttämiseksi. Pelaajia on 12 per puoli, kaikki yhtäaikaa kentällä. Ottelu koostuu kahdesta tunnin pituisesta puoliajasta. Bensaa mopoihin saa laittaa vain puoleksi tunniksi, joten mopopoolo on ainoa kenttäurheilulaji, johon kuuluvat varikkopysähdykset.

Kenttä on suuri ja pintamateriaali on joko asfaltti tai muta. Kentän pituuden on oltava 200 metriä, eli noin kahden jalkapallokentän verran. Leveyttä on sata metriä. Useimmista muista kenttälajeista poiketen kentällä saa olla kumpareita ja hyppyreitä. Lisäksi kentällä on oltava vähintään yksi yli 20 neliömetrin vesieste, syvyydeltään 20-40 cm.

Kuten varmasti kaikki osaavat päätellä, ei mopopoolo ole nössöjen laji. Ottelut ovat pitkiä, hikisiä ja verisiä. Bensiini ja testosteroni haisevat kilpaa, kun isot miehet pienten mopojensa kyydissä ottavat yhteen harvalukuisten hevosvoimien jyllätessä.

Ellei tästä lajista tulisi TV-menestystä, ei mistään!

Jos minusta joskus tulee kansanedustaja, tulen ajamaan Suomen nimilakiin muutosta.

Nykyäänhän ihmisellä on keskimäärin kolme nimeä. Kaksi ensimmäistä, etunimi ja toinen nimi, annetaan kasteen tai muun vastaavan toimituksen yhteydessä, kun taas kolmas eli sukunimi tulee perintönä. Toista nimeä käytetään useimmiten todella harvoin.

Ehdotukseni olisi, että ihminen viettäisi 20 ensimmäistä vuotta elämästään ilman toista nimeä. Tämän jälkeen hän saisi valita sen itse.

Toisen nimen suhteen voisi antaa tiettyjä vapauksia. Sen ei tarvitsisi olla almanakkayhteensopiva. Itse asiassa se voisi olla lähes mitä tahansa, tietyin rajoituksin. Jos joku haluaisi ottaa toiseksi nimekseen Särjenperkaaja, kävisi se päinsä ilman turhia venkoiluja. Juhana Helmenkalastajakin olisi voinut säästää sukunimensä ja ottaa eksoottisen ammattinimikkeen toiseksi nimekseen sukunimen sijaan.

Mitä tästä hyötyisimme? Voisimme esittäytyä toisella nimellämme etunimen sijaan. Se olisi hurjan persoonallista ja nimet takuulla jäisivät paremmin mieleen.

"Moi, nimeni on Niko."
"Moi, Niko. Minun nimeni on Kaivosukeltaja."
"Siistiä!"