Jos minusta joskus tulee kansanedustaja, tulen ajamaan Suomen nimilakiin muutosta.
Nykyäänhän ihmisellä on keskimäärin kolme nimeä. Kaksi ensimmäistä, etunimi ja toinen nimi, annetaan kasteen tai muun vastaavan toimituksen yhteydessä, kun taas kolmas eli sukunimi tulee perintönä. Toista nimeä käytetään useimmiten todella harvoin.
Ehdotukseni olisi, että ihminen viettäisi 20 ensimmäistä vuotta elämästään ilman toista nimeä. Tämän jälkeen hän saisi valita sen itse.
Toisen nimen suhteen voisi antaa tiettyjä vapauksia. Sen ei tarvitsisi olla almanakkayhteensopiva. Itse asiassa se voisi olla lähes mitä tahansa, tietyin rajoituksin. Jos joku haluaisi ottaa toiseksi nimekseen Särjenperkaaja, kävisi se päinsä ilman turhia venkoiluja. Juhana Helmenkalastajakin olisi voinut säästää sukunimensä ja ottaa eksoottisen ammattinimikkeen toiseksi nimekseen sukunimen sijaan.
Mitä tästä hyötyisimme? Voisimme esittäytyä toisella nimellämme etunimen sijaan. Se olisi hurjan persoonallista ja nimet takuulla jäisivät paremmin mieleen.
"Moi, nimeni on Niko."
"Moi, Niko. Minun nimeni on Kaivosukeltaja."
"Siistiä!"
