Nyt on meneillään sellanen hiljaiselon kausi. Joulu meni. Seuraavaan lomaan on n. 10 viikkoa. Tai no ens viikonloppu on pidennetty. Toisaalta lukuloma alkaa kyllä helmikuussa. Mutta sillon pittää lukia.
Blogien osaltaki elämä on hiljaiseloa. Ei jaksa kirjottaa. Ei oo mithän sanottavaa. Turhanpäivästä höpinää vaan. Toisaalta, tää on nettipäiväkirja? Tähän saa kirjottaa, mitä huvittaa. Omasta päivästä höpissä juttuja. Miksi sitte joku tulee aina valittaan? "Kirjota jotain järkevää! Jotain luettavaa! Jotain kiinnostavaa, ei-tylsää!" Yritän aina ko siihen on mahollisuus ja aina ko mielikuvitus laukkaa ylinopeutta. Nytki se menis ehkä tuhattajasataa. Mutta en ehi matkaan. Juoksee vaan, laukkaa. Päästä sormenpäihin, ajatuksiin. Liikaa ajatuksia. Ei niitä saa sanoiksi aina. Pitäs olla näppärät sormet.
On se kumma. Ko ihmiset valittaa niin pienistä asioista. Tai ei ehkä valittaa oo hyvä sana, verbi. Jotkut ihmiset vaan huolehtii ihan turhanpäiväsistä, vaivaa päätään pienillä asioilla, jotka ei ees koske niitä. Esimerkki: eräs poju tuli sanomaan, että pitäskö mun tehä jotain etuhiuksilleni? Jotain uutta kenties? MIKSI? Ei se oo hänen päänvaivansa. Miksi jotku ihmiset vaivaa kaunista päätänsä tollasilla, mitättömillä asioilla? Entä jos mie viihyn hiuksissani? Jos tykkään etuhiuksistani? Tykkään. Etuhiukset vaan sopii mulle, en voi sille mithän. Elkää ihmiset vaivatko päätänne tollasilla asioilla.
Kuvausinto on kateissa. Menny. Kadonnu. Ehkä se meni talven mukana. Meni tuulen ja lumen mukana. Lähti pakoon kylmyyttä, pakkasia. Ehkä se tässä kevään aikana syttyy taas eloon. Saan inspiraatiota. Nyt nuo kyhäilyt on vaan tollasia, kyhäilyitä. Huonoja, ei mun mieleen. "Kuvake.net tavaraa." Kakkaa.
Sentäs joku valo häämöttää tässä pimeydessä, hiljaiselon aikana. Nimittäin perjantai ja koko viikonloppu. <3 Perjantaina mie ja Aki ollaan oltu yhessä puoltoista vuotta <3 Se on pitkä aika, ainaki mun mielestä. Saahan olla koko viikonloppu ihan kahestaan, Akin kämpillä. Aki on suunnitellu jotain kivaa perjantaiksi. <3 Toivottavasti jotain, joka jää muistiin. Josta saa joskus kertoa lapsille ja lastenlapsille.
