Se tulee taas. Liitelee tuolta jostain, syvyyksistä. Pulppuaa kuplina ajatuksiin. Kupla sieltä, toinen täältä. Ne poksahtelee ja yhtyy yhdeksi isoksi tarinaksi, mielikuvaksi. Joskus se on selkeä kokonaisuus: ei tarvi miettiä ollenkaan, kirjoittaa vain menemään. Joskus se on yhtenä myllerryksenä päässä: pitää miettiä, teksti on sekavaa, ei siitä kukaan saa mitään tolkkua.
Nytkin se on valloillaan. Mielikuvitus. Mutta nyt se haluaa kertoa itsestään, mielikuvitus. Ehkä se on tyhmää kerrottavaa, ehkä mielenkiintoista. Ajatukset vaan lentelee. Kuplat ovat puhjenneet yhdeksi sekamelskaksi, ei mitään tolkkua. Pitää lopettaa kirjoittaminen vähäksi aikaa. Selventää ajatuksia ja mielikuvia. Mitä kirjoittaisin, ettei jutusta tule sekava? Miten jäsentäisin lauseet? Jos kuplat olisivat poksahtaneet yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, olisi helpompaa kirjoittaa. Kokonaisuus juoksee sana sanalta, lause lauseelta sormenpäihin. Sormenpäät tallentavat ne tietsikalle. Oman juttuni. En voi lopettaa kirjoittamista. Se on vähän niin kuin pakko. Pakottava tarve.
Tykkään mielikuvituksesta, omista ajatuksista. Ne on niin hullunkurisia joskus. Minun on pakko ajatella. Aina illalla ennen nukkumaanmenoa sängyssä pohdin kaikkea. En päivän tapahtumia, en matikan laskuja, en mitään tuollaista. Keksin omia tarinoita. Ne ovat mielestäni jänniä. Ne tyhjentävät pääni päivän tapahtumilta, voin nukahtaa. Eilen en saanut unta, koska en miettinyt mitään. Koska en kehitellyt ihanaa tarinaa; ehkä jotain söpöä, romanttista. Olen iänikuinen romantikko. En minä häpeä sitä.
Haluaisin kertoa teille kaikki tarinani, omat kyhäelmäni. Yölliset novellini. En uskalla. Ne ovat ehkä jotain henkilökohtaista, liian romanttista teidän korvillenne, tai silmillenne. Ehkäpä. Ehkä joku päivä kirjoitan jotain. En omaa tarinaa, vaan jonkun. Tai joittenkin. Jos riittää puhtia ja halua. Ehkä minä kuitenkin haluan pitää ne sisälläni. Kehitellä niitä eteenpäin, kirjaksi? Niistä tulisi hyvä harlekiini -kokoelma. Luulisin.
Luen kirjaa. Ehkä olette kuulleetkin siitä: "Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa." Hurja kirja. Paljon mielikuvitusta, ajatuksia. Seksifantasioita. Väitetään, että se on kirjailijan oma päiväkirja, mutta en tiedä. Voiko jollakin 15-vuotiaalla olla niin raju elämä? Katsella nyt kahta miestä harrastamassa seksiä. Harrastaa seksiä 35-vuotiaan kanssa, raiskata mies. Haluta tulla raiskatuksia. Harrastaa seksiä viiden miehen kans yhtäaikaa. Hurjaltahan se kuulostaa. Kyllähän minäkin voisin tuollaisia keksiä tai mielikuvitukseni voisi keksiä. Mutta en saisi todellakaan niistä tyydytystä niin kuin tuo tyttö sai.
En tiedä miksi kerroin kirjasta. Kannattaa lukea.
Ehkä kirjoitan joskus jonkun "jutun". Jos jaksan. Mutta huomena en kirjota ollenkaan. Ehkä sunnuntaina vasta. Hiljaiselon aikaa. Kiitän.
