SannaKoo

Ilmeisesti mä oon angstannu tässä ihan turhaan. Kaikella näyttää nyt kuitenkin olevan paikkansa ja järjestyksensä.

Sooloilua-elokuva paljasti mulle, että mä voin muuttaa pojan kanssa yhteen, olkoonkin sitten vaikka vitun Ymmerstaan. En mä pelkää enää, en ainakaan niin paljon...

Lisäksi kaikki ajatukset sen ateismista ja kirkosta eroomisesta; totesin sille eilen, ettei se voi mennä kirkossa naimisiin, jos ei kuulu kirkkoon, niin se sanoi, että kyllä se uudestaan voi aina kirkkoon liittyä.

Sain vähän mielenrauhaa, vaikka ei tietystikään edes olla niin suureellisesti puhuttu juuri keskenämme menevämme naimisiin...

Ehkä tää ja kaikki muu alkaa vihdoin helpottaa. Tulee kevät ja parempi mieli!