Lintsasin torstaina tunnin, että ehin linkkuun: lähdin rakkaani luo. Linkkumatka meni taas niin ja näin. Se on aina tylsä matka. Samat vanhat maisemat, muutama poro, lunta, sama tie, ei koskaan mithän uutta. Kuuntelin musaa ja luin englanninkielistä kirjaa. Ootin innoissani, että päästään Akin kans vihdoinki oleen kahestaan sen kämpille.
Aki ootti mua jo bussiasemalla. Eka uutinen oli: Emmie saanukkaan niitä patjoja, nukutaan anoppilassa. Tunnelma tipahti seittemännestä taivaasta helvettiin. Taas yks yö anopin sohvalla nukkuen. Ei siinä mithän vikaa oo. Mutta ois halunnu kerranki olla kahestaan. Ihan kahestaan. Ei ois tarvinu koko ajan pussatessa nähä virnuilevia kasvoja jokapuolella. Noh, olihan siinä jotain hyvää: koissu <3 Ja sai ruokaa. :D Ja pullaaki. Akin äiti on hassu: se tuo aina joskus meille kahvit ja pullat sänkyyn ko heräthän. Sitte se sanoo meitä lapsiksi. Oli se kyllä koko ajan hoputtamassa meitä sinne Akin kämpille: "Menkää nyt sinne. Ottakaa vaikka patja täältä. Menkää ja olkaa koko ilta vaikka kylvyssä. Vihdoinki pääsee teistä eroon." Hmh. Mitenhän tuoki pitäs ottaa? Eikse tykkää musta? Tykkää tykkää. Torstai meni Akin kämpillä oleillessa. Lähettiin joskus kymmenen aikaan anoppilaan nukkumhan.
Perjantai oli ihan perseestä. Mie toivoin ihanaa ja kivaa ja maailman parasta päivää vähintäänki. Nimittäin soli meijän puoltoistavuotispäivä. Mutta meni päin persettä! En voi muuta sannoo. Mulla vitutti niin.. Olin koko ajan möks. Sitte tapahtu kaikkee ikävää ja silleen. Illalla lähettiin Akin kavereitten kans kaupunkiin. Ajeleen. Mentiin joskus kahen aikaan nukkuun Akin kämpille: nukuttiin kovalla lattialla peitto päällä. Paikat oli niin jumissa joskus kolmen aikaan ko herättiin. Piti hakee kaverit baarista ja lähtee takas "Kivikylään". Oli ihanaa käpertyä vällyjen väliin ja laittaa nukkumaan pehmeälle sohvalle.
Lauantai oli sitte paljon kivempi päivä. Herättiin joskus kahentoista aikaan. Lähettiin kaupunkiin viemään tavaroita Akin kämpille. Haettiin patjat, vihdoinki. Iltapäivä meni kahestaan ollen. Käytiin me vielä illalla anoppilassa saunomassa. Joskus yhen aikaan yöllä meille tuli nälkä. Haettiin jättikebabit grilliltä ja mentiin kotio syömhän. Naminami.
Ihana se Akin ja niitten koissuli <3 Kasvanu aivan hillittömästi. Se tais rakastua muhun tai jotain :D Ainaki se heilutteli häntäänsä ja hyppeli ja oli hyvin hyvin ilonen, ku tulin aina takas anoppilaan. Kerran se päästi ilopissan :D Mie kattoin, että mitä märkää täälä lentää. Koira oli selällään ja pissa lens :D Sitte se aina seuras mua ja kaikkee muuta kivaa. Mie haluun koissun. Hmh.
Sellanen viikonloppu mulla. Puoltoistavuotispäivä meni persiilleen, mutta muuten oli kivaa.
