Katselen ulos ikkunasta sateeseen nojaillen kädellä pöytää vasten ja siemailen kahvia. Ulkona sataa räntää ja ilma on muutenkin kylmä ja kolea.
Katselen kun ihmiset juoksevat nopeasti taloistansa kohti autoja, jotteivät he kastuisi. Ulkona on myös liukasta sateen, rännän ja lumen takia. Vanhemmat ihmiset kävelevät hitaasti ja varovaisesti, he eivät halua riskeerata kaatumista, vaikka kastuisivatkin. Siemaan kupista hieman kahvia ja luen samalla netistä päivän uutisia. Tänään on lauantaipäivä. Tuntuu oudolta, että huomenna joutuu taas palaamaan arkeen, ja lähtemään töihin vaikka sunnuntaita on yleisesti pidetty lepopäivänä, mutta minun työpaikallani se päivä ei eroa mitenkään muista päivistä.
Hetken kuluttua ulkona alkaa hieman tuulemaan ja havahdun omista ajatuksistani siihen, kun tuuli raapii oksia vasten ikkunaani. Ei olisi kyllä varmaan kovin hauskaa risteillä tuossa säässä pitkin ja poikin kaupunkia asioita hoitamassa. Tunnen oloni poikkeuksellisen kotoisaksi koska istunhan vain sisällä, katsellen ulos, samalla kun siemailen kahvia ja huokailen.
