Valvottu yö takana.
Päätysin sitten tännekin itseni änkemään... Parempaakaan tekemistä ollut. Äh ja puh... Naamakirja onkin sitten ainut paikka, mihin en ole vielä sekaantunut...
Villi ja vapaa... ja paskat. Villi ehkä, mutta en vapaa. Sinkku ehkä, mutten vapaa. Mitä sekin sitten tarkoittaa... jaa-a...
Sydän kai kahlittuna jossain... omassa tyrmässään pimeässä kellarissa... Vapaus riistettynä, kylmissään, armottomassa kärsimyksessään... Toivottomana... Sitä se lohduton rakkaus teettää...
Elämä osaa osoittaa mahtinsa aina niin vitun järeillä aseilla. Se iskee, se potkii, se raastaa ja viiltää, suoraan ytimestä.
Väsymys saa näköjään synkistelemään... Forgive me...
