TenderMisery

Sinut näen kaikessa,
käännyn ja siinä Sinä olet
hetken pienen,
kunnes katoat

Tuoksusi muisto
kyyneleeni herättää.
Lohduton kaipuu
minua syleilee

Tukahdutin Sinut pois
tai luulin niin.
Kun täältä lähdit,
Sinut löysin taas

Paljon Sinä annoit,
rakkauden ja lapsen.
Ne, mitä veit,
en enää muista.

Unohdettu on
myrskyt harmaat.
Parannettu on
valolla haavat.

Sinä olet siinä,
olemassa meille.
Nyt ja aina,
muistojen lämmössä.

Hyvä olo, vaikka väsynyt.
Hiljaa hyvää tulee jne. Olen joskus kuullut sanottavan. Ehkä se pitää jopa paikkaansa, vaikkei ihan olekaan sopinut minun suuhuni ainakaan ennen. :)

Uni ei tahdo tulla, kun ajattelee.
Ja kun ajattelee, ei malttaisi edes käydä maate. :)

Titityy ja lallallaa :D

<3

Mun päät nakerta mato, nimeltäns Ikäv.
Se vaa ryämii ja rouskutta, eikä yhtä ajattel, mitä viä mukanans.
Vois olla jottai tärkempiki jutui, mitä pääs tarttis ol, mutko ei, madol o nälk?
Se mato o siit jännä, ko se o yhtaika pääs ja syrämmes, vähän niinko sillai kaksikerroi tai jottai.

Mut millai sen pois sais? Häh? Emmää vaa tiärä. Ja siin onki pulma.
Ko ei sitä kirvelläkä voi men huitoma, päät meinaa, eikä oikke syräntäkä, tulee ruma jälkki.
Gyl se mato täyty ny saar lähtemä tai kuluma tai jottai. Ku vaa kekseis, et millai.
Vai tarttiskoha löytää sil madol kaveri?

Jos se sit lopettas sen hittamman pualeise syämisens ja jättäis mun pään ja syrämme rauhaa?
Gyl ai mä olenki fiksu… Joo, mä hanki sil madol kaveriks toise mado, nimeltäns Lempi.
Si se Ikäv ei ol enä yksi. Sil o Lempi seuranans. Sillai mä teenki.
Tai yritä ainaki, kauhjal urakal.

KAIKKI KAUNIS KATOAA - DINGO
( http://www.youtube.com/watch?v=J0qNVrnCv_s )

Sinua vielä täällä muistelen
anna anteeksi sua ymmärtänyt en
olin sielultani rikki, lapsi kohtalon
joka silloin tiennyt ei mitä rakkaus on

Muistan kuinka toisillemme luvattiin
Sua ilman kuolen tai joudun helvettiin
kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen
kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydämeeni silloin hautasin

Nousee muistot, kuin kuolleet haudoistaan
tänä yönä juhlimaan ja laulamaan
kunniaksi ystävyyden ristinmerkin teen
se on jotain joka sulle merkitsee

sataa lunta hiljaa tähän kaupunkiin
sun kasvos nään kun katson taivaisiin
hetken ennen kuolemaa ikuisuuden tajuan
kuinka paljon sua rakastan

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydämeeni silloin hautasin

Vaik kaikki kaunis katoaa
ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan

Miks kaikki kaunis katoaa?

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydämeeni silloin hautasin

Miks kaikki kaunis katoaa?
ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan

Tänään tunnen iloa ja hyvää oloa. Siitä kauanko tämän tunteen saan pitää, en tiedä, mutta ainakin hetken saan olla onnellinen.

Huomenna pitäisi mennä hiusammattilaisen hoideltavaksi... Hiuksia lähtee ja paljon... jaiks... HIUKAN hirvittää! Olen tottunut pitkiin hiuksiin jo monen vuoden ajan, mutta nyt haluan muutosta, olen elämäni risteyksessä, käännöskohdassa.

Kävin tänään tatuointi-liikkeessäkin... Tosin vain ulkopuolella kääntymässä... Paikka oli kiinni, niin minun tuuriani. Paikan tatskalle tiedän jo ja kuvakin (tribaali/teksti) on mielikuvissa, mutta juuri sopivaa en ole löytänyt netistä enkä muualtakaan...

Maanantaina siis jälleen uusi yritys.

Haluan viimeinkin olla oma itseni, olla peittämättä sitä ja tuoda sen esille. Kauan olen unelmoinut siitä, ettei tarvitsisi esittää jotain muuta eikä olla vain olemassa toisia varten, toisten mieliksi.

Kapinalliseksi en aivan itseäni silti kutsuisi... Enemminkin oman minuuteni vihdoinkin tavoittaneeksi nuoreksi naiseksi, joka on uudelleen puhjennut kukkaan, kaikessa mielessä...

Valvottu yö takana.

Päätysin sitten tännekin itseni änkemään... Parempaakaan tekemistä ollut. Äh ja puh... Naamakirja onkin sitten ainut paikka, mihin en ole vielä sekaantunut...

Villi ja vapaa... ja paskat. Villi ehkä, mutta en vapaa. Sinkku ehkä, mutten vapaa. Mitä sekin sitten tarkoittaa... jaa-a...

Sydän kai kahlittuna jossain... omassa tyrmässään pimeässä kellarissa... Vapaus riistettynä, kylmissään, armottomassa kärsimyksessään... Toivottomana... Sitä se lohduton rakkaus teettää...

Elämä osaa osoittaa mahtinsa aina niin vitun järeillä aseilla. Se iskee, se potkii, se raastaa ja viiltää, suoraan ytimestä.

Väsymys saa näköjään synkistelemään... Forgive me...