Keskustelin tänään erään tuttuni kanssa netissä. En tiedä varsinaisesti mikä yksityiskohta minuun niin kovin iski, taikka mikä, mutta tajusin vasta nyt erään asian, minkä olen aina kuitenkin tiennyt.
Ehkä olen aina sen tiennyt, mutta jotenkin alitajuisesti aina toivonut, ettei kukaan sitä huomaisi. Piilotellut luurankoja kaapissa. Mitä enemmän ajattelen asiaa ja pohdin sitä mielessäni, alan voimaan pahoin. Tämä kertonee jo jotain itselleni, että joku asia on todellakin sellainen, mitä yrittänyt omassa mielessäni pitää salassa, vaikkei se salaisuus olekaan.
Vähän sama asia kuin tupakoitsija kun lopettaa tupakointia, niin hänen mielensä yrittää keksiä erilaisia tapoja ja verukkeita, miksi pitäisi saada edes yksi savuke poltettua. Totuus iski minuun kuin sähköisku, kun kuulin sen jonkun toisen sanomana.
En tiedä, miksi siihen meni niin kauan ymmärtää tämäkin, mutta varastoin mieleeni sen keskustelun motivoimaan aina itseäni vaikeissa paikoissa. Toivon, ettei menneisyyteni ole kokonaan muuttanut minua, enkä usko niin, mutta palautus takaisin maan päälle oli hyväkin asia. Tästä edespäin, elän päivän kerrallaan, mutta en lykkää enää asioita jotka täytyy hoitaa heti, - huomiseen.
