Vaiti on,
hän pimeässä miettii tulevaa.
Niin voimaton
on tuuli joka purtta kuljettaa.
Hän joka päivä toivoo että saisi eksymään
tuon erään joka varmasti saa kaiken särkymään.
Vaiti on,
on pimeässä aikaa itselleen.
Suunnaton,
tuska joka maalaa sydämeen.
Hän päivät raataa töissä, tekee mitä pyydetään
ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä ei vähempää.
Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois,
kunpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää et on oikee enkeli,
mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi.
Totuuden tietää, vain se on tärkeää.
Katselee
kun nukkuu pahan alku juurineen.
Katselee
ja tietää, tuo on väärä ihminen.
Kun ymmärrä ei miksei tyytyväinen ole hän,
ei ymmärrä et kahlinnut on toisen elämän.
