Sairaalan aulassa se vähän vielä miettii
ja samal kysyy kassalta et mihin uhri vietiin.
Neiti neuvoo tien, mutta varottaa jo matkalla,
et pojan ruumis on täällä mutta sielu on jo taivaassa.
Se oli kaikkien suosikki ja oikee mallioppilas,
mut kaveruksist on nyt enää Ville koulus oppimas.
Ei Petri enää takas tuu vaik kuinka kaikki pyytää.
Kaikilla on ikävä ja se näkyy heidän kasvoilta
ja perhe muistelee, miten ne kaikki yhdes kasvoivat.
Elämää on jatkettava ja vaik se pahalt tuntuu,
niin hautajaisis ei pahaa oloo voi kätkee edes huntuun.
Yksi pieni poika taivaast katsoo meitä alaspäin
ja toivoo että voisi sieltä joskus tulla takaspäin,
mut sen aika koittanut ja siellä joutuu pysymään.
Takasin ei pääse vaikka enkeleiltä kysytään.
