Riksaa_

Jos rahal saisin sut takas, en tarvis ees viitosta
Mutta ei auta itkee, ei auta vaik haluisinki
Mitä mä ees tekisin vaikka niin tapahtuisiki
Puhuttasko asiat jotka jäi sanomatta
R alkava sana vai jäiskö sekin sanomatta
Halattaisko vai lähtisinkö mä karkuun
Se ei ois todellista, muistan kun sä jouduit arkkuun
Joulun aikaan kelaan sua ja vieläkin itken..

"En pysty sanomaan, paljon sua rakastan"
Mullon niin paljon mieles mitä viel haluisin sanoo
En tiedä ootsä siel ees mut toivon että nään valon
"On liikaa muistoi mieles, Määränpää mullei viel ees"
Kyl me viel nähään, tai ainakin mä toivon
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto

Muistelen vielki ilol kesää
Olin tulos tädin mökilt tulit vastaan autolle
En nähny isää missään, kysyin et mis faija on
Rupesit nauraan ja sieppasit mut kainaloon
Se oli särkäs jurris tehny kärrynpyöriä
Jalat lähti alta rupes mäkee pitkin pyöriä
Se oli pakko viedä paketoitavaks
Vissiin jumppakisas faija julistettiin voittajaks
En ollu voittaja, pari vuotta eteenpäin
Vaikka mulla onkin ikävä en haluu elää surus
Taakse jääny ajatukset sanaharkka tappelust
Muistelen sua hyvällä ja kylhän me viel nähään
Se missä nyt oot mulle jää vaan nähtäväks
Mut kaikki me kuollaan sille ei vaan voi mitään
Ja vaikket enää oo täällä niin onhan mulla viel isä
Joka välittää musta
Elämän tilanne ehkä huono kun viinaan niin paljon koukussa
Mut lupaan olla sen lähel ja pitää siitä huolta
Sydän valuu verta kun sekin voi pian kuolla
Mut kaikki me eletään lopulta siel samas paikas
Ainakin haluun toivoo niin, toivon kaiken aikaa
Kaikki muistot lapsuudest, sydämmen pitää kuosis
Kelaan niitä ja istun ukin tekemäs kiikkutuolis
Sun kasvos ja hymys ja säteilevät silmät
Kun kelaan niitä niin ei välii enää millään
Ja sit kun saan lapsii opetan niille samat asiat
Mitä säkin oot opettanu mulle ihan salettii ja
Koitan olla niille maailman paras iskä
Et nekin voi sanoo skoles parempaa ei löydy mistään
Ja musta tuntuu, kun silmät mustast tummuu
Ei enään satu yhtään vaan suu mul taas puutuu
Päästään puhuun ja vastaan tulla kai kerkeet
Rest in peace, rakkaudel sun veljesi Riku...

Pakostaki tää asia pistää mietityttään
minkä takii maailman täytyy yhä useempi nuori viedä
pois keskuudestamme pois meidän luota
rakkaat viedään pois luotamme ihan syyttä suotta
ensimmäisenä miettii mikä tätä maailmaa vaivaa
sitte aletaanki hyvii muistoi kaivaa
muistellaan hetkii hyvii ne antaa voimaa
kyyneleit valuttaa se pahaan oloon vaan auttaa
Elämä päättyy jokaisel mut joillain liian aikaisin
paljon elettävänä mut sut vietiin jo taivaisiin
Monta ihmistä jää tänne maan päälle kaipaamaan
sä katselet ylhäältä enkelinä taivaassa
et haluu muiden murehtivan vaan jatkavan elämää
mut muistot susta ne meissä ikuisesti elää
irti ei haluis päästää mut aina muistellaan
hyvii hetkii yhdes ja me kaikki lauletaan

rest in peace et tule enää takaisin
mut muistan sut aina vaik lensit jo taivaisiin
nää muistot susta ne kaikkein rakkaimmat
tulen aina säilyttään sua aina rakastan

Läheisen menettäminen se vie aikaa toipua
Mut kyllä siitä selviää vaik se veiski monta vuotta
Ystävät auttaa ja yhdes pitää surea
yksinään ei pysty kulkeen tällästä taivalta
Tällänen asia pysäyttää ja vie aikaa tajuta
tää koskettaa syvästi ja varmasti monia
Ei tällästä tapahtumaa vois kenellekkään haluta
Mut ei sille voi mitään se vaan täytyy tajuta
elämä antaa ja elämä ottaa
vaik kuinka haluaisit et pysty siihen vaikuttaan
kaikki pienet jutut tuo kaikki muistot menneest
rest in peace nyt oli sun aikasi lähtee
ehkä vielä joskus nähdään ehkä joskus jutellaan
mut nyt on pakko jatkaa matkaa katsomatta tulevaan

Tuu Petri takas..
mut muistan sut aina vaik lensit jo taivaisiin
nää muistot susta ne kaikkein rakkaimmat
tulen aina säilyttään sua aina rakastan

Sairaalan aulassa se vähän vielä miettii
ja samal kysyy kassalta et mihin uhri vietiin.
Neiti neuvoo tien, mutta varottaa jo matkalla,
et pojan ruumis on täällä mutta sielu on jo taivaassa.
Se oli kaikkien suosikki ja oikee mallioppilas,
mut kaveruksist on nyt enää Ville koulus oppimas.
Ei Petri enää takas tuu vaik kuinka kaikki pyytää.
Kaikilla on ikävä ja se näkyy heidän kasvoilta
ja perhe muistelee, miten ne kaikki yhdes kasvoivat.
Elämää on jatkettava ja vaik se pahalt tuntuu,
niin hautajaisis ei pahaa oloo voi kätkee edes huntuun.
Yksi pieni poika taivaast katsoo meitä alaspäin
ja toivoo että voisi sieltä joskus tulla takaspäin,
mut sen aika koittanut ja siellä joutuu pysymään.
Takasin ei pääse vaikka enkeleiltä kysytään.

Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa