Noniin, nyt ollaan saatu sulatella karvasta ruotsi-tappiota reilu vuorokausi ja kärsitty pahin krapulakin jo alta pois. Vieläkin harmittaa niin perkeleesti eikä se varmasti heti häviä, myös yksi aikakausi maajoukkueessa on loppunut.
Jääkiekko on jo vuosia vaatinut enemmän ja enemmän kokoa, pienet pelaajat, etenkin puolustajat on kasvanu vuosien varrella mielettömästi. Ajat muuttuu mutta yksi on ja pysyy. Tällä blogilla suuntaan suuren arvostuksen tälle kenttien kuninkaalle joka pelasi suomen maajoukkueessa jo ennenkuin Ville oli edes laitettu alulle. Lähes 20 vuotta sitten nhl-kentille kavunnut puolustaja, jonka tyylitaju niin kentällä kuin sen ulkopuolelle on ollut häikäisevää. Vuodesta toiseen vailla suuria otsikoita, ei kohu-uutisia. Ainoastaan valintoja "seksikkäin mies-kategorioissa". Tästä huolimatta julkisuuteen ei ole ängetty. Tästä miehestä uskoisi viimeisenä, että on ökymiljonääri ja yksi NHL:n arvostetuimmista pelaajista pelaajien keskuudessa. Suuri yleisö ei ole koskaan arvostanut miestä niinkuin olisi kuulunut. Teemun lähtiessä NHL:ään otti yksi suomalainen nuoren lupauksen siipiensä alle, opetti maan tavoille ja piti puolia. Opetti hallitsemaan julkisuutta ja antoi ihania lättyjä. Kukaan ei kerkeä taklata tätä miestä joka on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, harvassa on ne suuret virheet mitä tämä kaveri on tehnyt.
1200 ottelu maailman kovimmassa liigassa ja 100 maaottelua päälle, 600 pistettä äniksessä ja jäähyminuutteja alle 500. Herrasmies on herrasmies myös kentällä. Kokoa ei ole paljoo mutta pelisilmä kenties paras mitä suomalaisella puolustajalla on koskaan ollut. Kun tarvitaan kovahermoinen mies viimeisille minuuteille, tämä kaveri laitetaan puolustukseen ensimmäisenä. Ei siksi, että viivalta lähtisi kovin lämäri koskaan eikä tarvita sitä hirveää taklausta vastustajan tähtipelaajalle. Tarvitaan mies jonka kantti ei petä ratkaisupaikoissa. Tarvitaan virheetöntä peliä, miestä joka uskaltaa tehdä ratkaisuja. Tästä huolimatta on menestys kiertänyt kaukaa, hieno ura uhkaa loppua vuoden päästä. Viimeiset olympialaiset on pelattu eikä miehen joukkuekaan taida Stanley Cupista pelata. Ei siis mitään suuria voittoja, vaikka tämä mies jos kuka olisi niitä ansainnut. Muistetaan nyt ne sydänvaivat jotka oli jo lopettaa miehen uran. Sieltä tämä kaveri vielä tuli ja jatkoi rakastamaansa lajia, kovasta rasituksesta huolimatta tuli maailmancupiin pelaamaan suomen puolesta vaikka henki oli vaakalaudalla. Suuri on sydän.
Kaikki tiivistyi haastatteluun pelin jälkeen, kyyneleet silmissä. Hän ei pystynyt sanomaan mitään, haikeus, pettymys.. suuret tunteet pinnassa. Kaikki päättyi pettymykseen, jälleen.
KUKA ON TÄMÄ LEGENDA? NUMERO 27? TEEEEO!
Teppo Numminen, Ville rakastaa siuta ja arvostaa eniten. Oot mahtava pelaaja ja varmasti myös mahtava ihminen. Toivottavasti miulle on joku päivä kunnia tavata siut. Tosin sillon menisin ite sanattomaksi. Niin isoa on kunnioitus.
Keväällä on vielä MM-kisat, Teppo, ehkä kerran vielä?
