VilleSeinä

Jay-S

Käsitelläämpä hiukan liian vähälle huomiolle meidän suomalaisten silmissä jäänyttä aikamme legendaa, noin omalla sarallaa.

Nyt kun Teemun stänlijuhlia on juhlittu, Osakan kisat ja jääkiekon sm-liiga alkavat jo pilkistää pilviverhojen takaa on aika nostaa lavalle mies joka on kokenut ja nähnyt paljon. Mies jolla on sormensa pelissä jokaisessa näissä merkittävissä urheilujuhlissa. Mies joka on aina paikalla kun jotain suurta tapahtuu. Kaikkihan me tunnemme nuo urheilunsankarit jotka nostavat meidän suomalaisten penkkiurheilijoiden itsetunnon ja promillet huippuunsa. Ennennäkemätöntä (lue. kuulematonta) sisäpiiri ekskluusiivi tietoa meille näistä tapahtumista, usein vielä paikanpäältä, jakaa tämä kaikkien toimittajien esikuva.
Kun Teemu vihdoin pitkän ja ansiokkaan uransa ehkä päätteeksi sai kunnian kantaa ameriikanpoikaa, kenet lähetettiin paikalle? Jussi. Jussin tunnistaa perisuomalaisesta ainaniintyylikkäästä kenraalitukasta, ja sopivan jälkihuuruisesta punottavasta naamasta.

Jussi teki allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen jo monia vuosia takaperin kun hänet oli pestattu selostamaan nuorten jääkiekon mestaruusturnausta. Yöt kannatti valvoa jo pelkästään kuullaakseen kuinka joka tilanne meni pieneksi ja ihme näpertelyksi, Jussihan juniori itsekin tunnettiin miehenä joka aina kopin kulmassa "näperteli jotain pientä".

TV-toimittajalle tärkeitä ominaisuuksia on ehdottomasti esiintyminen ja sutjakka selkeä puhe. Espanjalaistyyppinen ylienerginen elekieli sujuu Jussilta ehkä jopa Fitiä sujuvammin ja äänenkäytöstä, etenkin viimeisten kirjainten painotuksesta, voisi oppia ammentaa moni tämän päivän noname radiojuontaja.

Mikäli Jussi joskus päättäisi vaihtaa alaa. Suosittelisin lämpimästi Äidinkielen opettajaksi ryhtymistä, jopa vaadin sitä. Jussi osaa tehdä sanoista taidetta ja saa rumatkin sanat kuulostamaan rakkaudelta. Jussi osaa myös kertaamisen jalon taidon, tässähän on kysymys samanasia toistamisesta lause toisensa perään, ainoastaan eri synonyymeja käyttäen. Sanoma menee perille mutta kukaan ei valita jankuttamisesta. Paitsi ehkä Hivenen.

Jussi Saarinen. Jussi on kannuksensa ansainnut. Toimittajan työ ei ole pelkkää maastatoiseen matkustamista ja tähtien tapaamista. Tästä syystä Jussi on fyysisesti jopa 10-ottelijan veroisessa kunnossa, naiset arvostakaa.

Kiinnittäkää huomiota kun Teemu ilmoittaa uransa jatkosta. Teemun hovitoimittaja on paikalla ja raportoi asiasta hämmentävän laajasti mitä uskomattomin sanankääntein. Arvostettavaa toimintaa. Jay-S. Miten Me suomalaiset koskaan seurasimme urheiluruutua ennen kuninkaan syntyä.

Kommentoi   Torstai 09. elokuuta 2007 22:24

Elämä on parasta huumetta

CIAO! Monet teistä onkin jo kaivannu SeinäRuusun blogeja joten päätin taukoilultani jakaa teidän kanssa hienon ja kokemuksen jonka hankkimalla hankin tuossa muutama viikko sitten. Ronkeli & Kumppanit HOLLA.

Oli mukava perjantai, normipäivä töissä. Tarkoitus oli päästä kotiin vasta puoliltaöin mutta kerjäsin itteni pihalle jo ysiltä. Aikaisemmin on kiva päästä himaan, varsinkin perjantaisin. Vai onko sittenkään? Muutama tuplajuusto naamaan ja matkaan.

Hiukan ennen puoli kymmentä kotona. Nyt unta palloon ja aamulla virkeenä mestoille, joku leffa viä tässä. No, kämppis pyyti asiallisesti heittämään Roihuvuoresta keskustaan kun ei ite ajokunnossa ollu, vaikka jälkikäteen ajateltuna olis ehkä ollu itteäni enemmän. Suostuin toki, siitäkin huolimatta, että en omista ajokorttia. Kakkosvaihe jäi vähä taka-alalle kun alettiin hankkia elämää.

Hiukan ennen kahtatoista matkaan. Kiva oli ajella volskilla ja tsiigaille kaunista öistä Helsinkiä. Fässe kolmanteen linjaan ja ite kohti parempaa huomista. Ajattelin kiertää takas Viikin kautta. Oha Seinänkin nähtävä kaupungin laitamia. Lahden väylällä spoliisimiehet perässä. "No, rikesakko tai mikälie napsahtaa". Eikun tien sivuun jossa itelle kauniisti ilmoitetaan auton maksamattomista veroista. Itsehän kerron etten omista autoa eikä nyt jostain syystä ollu moisesta ilmoitettu. Samalla myönnän oman vajaavaisen luvan autolla ajoon. Tässä vaiheessa saan sakot. Vai saanko? En. Saan perääni swatin.

Vanhempi komissaari kertoi nolla puhalluksen jälkeen melko isoista pupilleistani. Nopee katsominen peiliin, ja normaaliltahan ne ny näytti. Tässä vaiheessa kuulumisten sijasta ruvettiin tiedustelemaan edellisen pirin käytön ajankohtaa. Iha normaalisti. Kerroin kohteliaasti, että edelliskerrasta on jo aikaa ei ressiä teille. Heidän mielestä aikaa oli kulunut arviolta tunti.

Tässä vaiheessa väsynyt maalaispoika oli iskettävä maijaa vasten ja rautoihin, siitä pasilaan tutkintavankeuteen odottamaan oikeustieteellistä lääkäriä. Kyllä nyt meikämannea vietiin. Muutaman ei_niin_nopeasti kuluneen tunnin jälkeen pääsin luovuttamaan verta, en punaiselle ristille, vaan heikosti suomea puhuvalle muka_lääkärille joka kertoi minun olevan piripää. Vessahätäkin oli yltyny jo niin pitkälle, että sain luvan käydä pisuaarilla purkin kanssa, kahden pienipupillisen silmän valvonnassa tietenkin. Tästä mielenkiintoisiin testeihin vaikka en tiennyt mihinkään liikunta-alalle olevani pyrkimässä. Sain suorittaa huikean määrän erilaisia kävelytestejä erinäköisin askelein ja tietenkin sain reenata käsikoordinaatiota silmät kiinni, aah harjoittelu on aina hyvästä.

Tämän jälkeen pääsin läpikotaiseen turistikiertueeseen aseman ympäri, matkalla osottauduin ilmeisen mielenkiintoiseksi persoonaksi sillä pääsin antamaan sormenjäljet joka sormesta ja jopa riisumaan vähät vaatteeni jotta nähdään onko minulla tatuointeja tai arpia, lupaan kyllä vielä ottaa sydämen ja komisarii Nordin nimen jonnekin alaselän tuntumaan. Olin muuten kuulemma 170,3cm ja 66,3kg. Omat faktat on aina kiva tietää näin kun kotonakaan ei ole vaakaa ja työn puolesta syöty ruoka melko epäterveellistä. Ehkä ne ajatteli vaan omaa parastani. Vähän kyllä jäi kaivelemaan kun en tänne kuvakkeeseen saanu laitettavaksi kuuluisia mugshotteja joissa olin ehkä hehkeä.

Kuulusteluissa kerroin omat mielipiteeni poliisin työskentelystä ja verorahojen käytöstä, vain koska sain kerrankin puhua nauhalle jonka kuulee oikeasti tärkeät ihmiset. Kyseenalaistin kaiken mahdollisen ja mahdottoman, palkkionkin sain, syytteen herjaamisesta. Tänäkin kauniina kesäyönä moni vaimo sai puukosta, ja narkkarit ryöstellä kioskeja kun pidätettynä oli vähän isompa kala, elämäntapa rikollinen Ite.

Syytelista oli mielenkiintoista luettavaa; Huumausainerikos, rattijuopumus, liikenteenvaarantaminen, herjaaminen, auton luvaton käyttöönotto, ajokortitta-ajo, veroPETOS. Hyvä. Eihän kukaan nyt yhden syyn takia halua 7 tuntia olla pidätettynä, se ei olisi uskottavaa sanon minä. Ja kaikki tämä oikeastaan ilman mitään todisteita! Ehdottoman arvostettavaa toimintaa poliiseilta. Eihän nyt aina vaan voi olla oikeassa.

Niin, ja nyt poliisin arkistoista löytyy Ville "Seinä" ****nen. Otti ees lempinimen. Huh.

Mä tuun huumorilla takas huomenna, kelatkaa vanhoja sitä ennen ;>. Yötä.

2 kommenttia   Keskiviikko 08. elokuuta 2007 21:51

Kokokansan Susanna

Tässä ohjelmanumerossa kerromme maailman moraalittomuudesta ja julkisuuden tuomista vaaroista.


Hän oli tavallinen ihminen tavallisessa lähiössä. Normaali kaunis nainen. Viihtyi töissä. Rakasti poikaansa.
Jotain kuitenkin puuttui.

Me kaikki kaipaamme viereemme rakastavaa puolisoa. Hän ei kuitenkaan halunnut ketä tahansa oman_elämänsä_mattia räkäisestä lähiöbaarista, ja kun fotoalbumista vielä löytyi seksiä tihkuva bikinikuva kanariansaarilta, oli päätös helppo tehdä. Niinkuin monet muutkin ihmiset tänä päivänä, päätti Hän laittaa deitti-ilmoituksen internetin treffipalstalle. Vastauksia tuli pilvinpimein, suurinosa mitättömiltä Seiniltä, mutta seasta löytyi kuin löytyikin yksi mielenkiintoinen. "Tämä voi olla SE OIKEA" Hän ajatteli. Näin sai alkunsa vuosisadan surullisin rakkaustarina joka satojen chattiviestejen jälkeen kehittyi tekstiviestitasolle, josta se muuntui jopa sukupuolitasolle. Sekin sujui, joten Hän jatkoi suhdettaan. Kertoi siitä ystäville, tutuille ja tuntemattomille. Hän oli kaikkien kaveri. Paljastui kuitenkin, että tämä unelmienpoikamies ei ollutkaan aivan niin korrekti kuin oli antanut ymmärtää. Mika (nimimuutettu) olikin vain SEN perään. Ja sitä tarpeeksi saatuaan teki "bänät" tekstiviestillä. Kuinka julmaa?

Tässä vaiheessa moni olisi jo ollut syvästi järkyttynyt ja surun murtama noin muutenkin, mutta niin sattui tämä Mika olemaan julkisuuden henkilö. Tästä syystä Hän joutui suuren median ajojahdin kohteeksi, tälle tuskin suurenmaailman paparazzitarinatkaan vetävät vertaansa. Hän joutui tahtomattaan monien suur-levikkisten lehtien kansiin, haastatteluihin, kuviin ja otsikoihin. Hän on kertonut monissa haastatteluissa kuinka loppu Hän on. Hän ei pysty omiensanojensa mukaan enään liikkumaan edes julkisillapaikoilla, koska hänet tunnetaan ja kaikki tunnistavat hänen kasvonsa. Miehet eivät uskalla lähestyä Häntä, koska pelkäävät joutuvansa tahtomattaan verenhimoisen median ristituleen. Tästä kauniista naisesta on hiljalleen muuntumassa toisenasteen ameeba, johtuen suuresta stressistä joka Hänelle on aiheutunut erinäisten toimittajien jatkuvista panetteluista ja painostuksesta. Hänen ainut toivomuksensa onkin ollut saada menetetty yksityisyys takaisin. Asiaa ei kuitenkaan ole helpottanut viimepäivien julkisuusmylly, jossa peräänantamattomat toimittajat ovat päässet tunkeutumaan Hänen kotiinsa ja levitelleet kuvia vielä joka kolmannen suomalaisen kotiin. Ajatelkaa. Kuvissa Hän esiintyy hyvin väkinäisellä hymyllä, joka ilmeisesti on sekin photoshopin aikaansaannoksia. Nyt myös Hänen komea poikansa on menettänyt yksityisyyden kasvot joutumalla tahtomattaan näiden hyeenoiden kuvaamaksi. Tässäkin jutussa tulee hyvin selväksi Hänen ajatukset; "En uskaltaisi lähteä kokeilemaan tätä uudestaan". Kaikesta on aistittavissa pelkotilat joita nämä freelancerit ovat aiheuttaneet. Kaikkihan me muistamme, Hän ei saa edes nukutuksi kunnolla ja jopa tappouhkauksia on sadellut kun haastatteluista on pyritty kieltäytymään. Tämä kokokansan tuntema iltapäivälehti myös paljastaa, että Hän ei ole saanut edes mitään rahallisia korvauksia näistä kovin vääristävistä jutuista, vaan Hän on joutunut tyytymään erinäisiin halpoihin lounaskorvauksiin.

Kohtuutontako? Pitääkö tämän yksinäisen naisen kärsiä meidän kaikki väärinkohdeltujen puolesta? Miksi näin tapahtuu tämänpäivän Suomessa? Missä on tämän ammattiliiton moraali? Meidän kaikkien tulee olla kiitollisia siitä mitä meillä on, älkää antako ylikansallisten medioiden edustajien pilata elämäämme. Susanna, Meidän kaikkien myötätunto on sinun puolellasia. Toivomme sinulle voimia ja parempaa huomista. Koita jaksaa, Sydämellä Ville.

Olkaa varovaisia. Sinä - Voit olla seuraava.

2 kommenttia   Sunnuntai 14. tammikuuta 2007 21:20

Rakas Elisa,

Seuraavat tapahtumat sijoittuvat aikavälille 21.10, ->

Rankka maanpuolustuskoulutusviikko oli kääntynyt ikiihanien ja nautinnollisten valokaapeleiden jälkeen omien henkilökohtaisten asioiden hoitoon lomien muodossa. Toisinkuin ikäiseni hulttioheebot, vietin perjantaiiltaani kotona ottaen ensiaskeliani kohti itsenäistä Seinää. Työhakemuksia lähti maailman joka kolkkaan, aina Joonaksesta Lappeenrantaan. Ensimmäinen ostokseni tulevaan rakkauden kehtoon on Michael Jacksonin kokotuotannon lisäksi tietenkin sulvasti aikuisviihdettä ja Football Manageria pyörittävä tietokone. uuden matkapuhelimen ostoon ei siis löytyisi rahaa aivan lähiaikoina ellei herrasmies kääntyisi Mustaksi Pekaksi. Näin päädyin ratkaisuun joka tuhosi kaiken ympärilläni pyörivästä sädekehästä. Suuntasin lauantaiaamuna läheiseen mustaan pörssiin, joka kyllä saamani palvelun puolesta liikkuu mustan sijasta pikemminkin harmaalla alueella. Sen lisäksi, että mies joka minua "palveli" näytti ennemminkin jussintuvan karaokekuninkaalta, eihän tainnut mikään täysin selväpäinen olla. Jos otan, otan sopivasti.
Hiki valui ja tämä tukkajumala sääti minulle elämänsä kauppaa. Lupasi kuun taivaalta ja kaupanpäälle taisin saada mustanaukon.
Teknisesti, operaattorin vaihto Sonerasta Elisaan ja numero pysyy samana. Vaihdon piti tapahtua tulevana maanantaina. Tämä (karhun)palvelija laittoi uuden sim-kortin puhelimeen, heti kun oli hälyttäny apuvoimia ratkaisemaan tuon vaikeahkon palikkatehtävän koskien puhelimen takakuorta. No, kotvasen kuluttua olin kotona tyytyväisenä hyviin kauppoihin. Sunnuntaina puhelimeeni kuitenkin ilmestyi viesti jossa kerrottiin uuden liittymän aukeavan maanantaina 30. päivä.
Viikko, eipahahei totesin mielessäni jäätävillä hermoillani. Olihan minulla vanha puhelimeni ja siinä mallikkaasti toimiva liittymä. Päivät juoksi ja oli liittymän vaihdon aika. Tekstiviesti piippasia ja ilmoitus liittymänviahdosta tulla ruudulle tupsahti. Kallista puhelinta ei kuitenkaan tohdinnut heti leirille mukaan ottaa, joten siirsin uuden simin vanhaan puhelimeeni. Kentät täydet, operaattori Elisa, täydellinen ensireaktio. Päivä vaihtui yöksi ja yö aamuksi mutta kukaan ei SeinäPoikaa kaivannut. Mikä siinä voi olla kun Timbeleikki hikoilee maansa puolesta eikä edes rakas Äiti kaipaa? Otetaanpa selvää liittymän toimivuudesta. Soitto vieressä olevalle taistelijaparille. "liittymästi ei voi soittaa valitsemaannne numeroon". Tässä vaiheessa suustani pääsi pahasana, se pitääkin sanoa kun on sen paikka ;> Eihän tässä saatana mitään saldorajaa ees oo, Seinä on estoton. Annetaan nyt petelle vuorostaan mahdollisuus tehdä testisoitto itelle. Ei mihkää, valitsemaanne liittymään ei juuri nyt saada yhteyttä. Soitetaanpa asiakaspalveluun.

Ensiksikin syytten voisi nostaa jo 12 minuuttia jakuneesta BEP:in pakko syötöstä, toimioita on jaettu vähemmästäkin. Odottelun päätteksi ystävällinen naishenkilö tohti keskeyttää öiset harharetkensä ja suomaan pojalle hetken aikaa kertoa huolensa. Selitin vaikeahkon tilanteeni ja hän totesi, että vanhalla numerollani on koneen mukaan avattu toimiva liittymä minulle. Seuraava kysymys kuuluikin jo kenen puhelimesta soitan? tietenkin tästä omasta uudesta liittymästäni. "Ettekä soita! meillä näkyy aivan erinumero täällä eikä se kuulu teille! oletteko varastaneet puhelimenne?"
Mitä viii? lopuksi Elisa PAHOITTELI kyllä. Tulkaa lauantaina vaihtamaan sim-kortti, Lauantaina joka muuten oli pyhä ja liikkeet kiinni.

Tilanne sai koomisia piireitä seuraavana päivänä jolloin puhelin yllättäen rupesi soimaan tiuhaan. Päätin vastata josko liittymäni kuin ihmeenkaupalla toimisikin. haloo, "missä vitussä nää oot?", tääl metäs,,, "mitä sä siel?", no mitä nää ny käskee,,, "kuka vittu siel on?"?, kuka pitäis?, "pertti",,, Just, no ei oo pertti mu kerro terkkuja ku näät.

Nyt vihdoin tänään sain tuon oikean kortin. Kiitos siisä ylemmälle taholle.

Elisa, teikä mannet on epäonnistunu Elämässä,, ja tehtävässä.

Holla. SeinäPoika Homer Pimpson

3 kommenttia   Maanantai 13. marraskuuta 2006 15:48

Kesäkuntoon.

Nyt tarjolla on ilouutisia kaikille Lappeenrantalaisille ja lähikuntien asukkaille. Kaupungin johtava kuntosali Kuntokeskus Platinum on tehnyt kauan odotetun sainauksen ja palkannut Ville Seinän vakituiseksi työntekijäksi. Tämän palkauksen uskotaan kantavan hedelmää niin sanotusti pitemmällä aikavälillä eikä niinkään yhdessä yössä.

Paljon kehuja saaneen Villen palkkauksen perusteina käytettiin tuttuja kliseiltä kuulostavia adjektiiveja; nuori, komea ja fiksu. Nämä kuitenkin pätevät Villeen kuin nenä päähän, niinkuin sanonta kuuluu "vaatimattomuus kaunistaa", sopii myös Villeen. Syyt ulottuvat toki myös pintaa syvemmälle ja Villen palkkauksella pyritään varmistaan jatkossakin nuorten naisten salilla käymisen lisääntyminen, tämä on täysin ymmärrettävää kun otetaan huomioon kuinka suositusta, aikamme legendasta, onkaan kyse. Ville taas on valmis juuri tuohon tehtävään, koska hän on esittänyt julkisuudessakin suuren huolestumisen koskien suurta naisryhmää joka kantaa mukanaan liikakiloja. Tosin huhut kertovat Villen myös harrastavan kyseistä kasvavaa ihmisryhmää.

Villen tehtäviin itse salilla kuuluu yleisen flirttailemisen lisäksi myös muita vastuullisia tehtäviä kuten puhelimeen vastaaminen, tämä siksi kun miehen ääntä on kehuttu lappeenrannan usheriksi. Tämän lisäksi Ville hoitaa mm. laskutuksen johtuen ihmismielelle käsittämättömästä lahjakkuudesta matematiikan saralla. Käveleväksi laskukoneeksi on joskus miestä kutsuttu.

Jatkossa Ville laajentaa omaa repertuaariaan myös henkilökohtaisiin ohjauksiin joissa pyritään kehonkielellä kuluttamaan kaloreita ja tekemään vartalosta entistäkin kiinteämpi. Tämä suoritetaan rytmikkäin liikkein hyvän musiikin tahdissa. Ville on myös käynyt ryhmätunteja käsittelevillä kursseilla jotta hän pystyy tarjoamaan entistäkin tehokkaampaa liikuntaa myös ryhmille. Nämä tunnit pyritään aloittamaan vielä ensi viikon aikana joilloin mattimyöhäisetkin kerkeävät hankkiutumaan kesäkuntoon. Aluksi näitä palveiluta tosin on tarjolla ainoastaan naisasiakkaille mutta kyse ei ole sukupuolisesta syrjinnästä, myös poijille/miehille/poikamiehille on tarjolla vaihtoehtoja. Niistä enemmän GaySirkus Go Go Oy.

Villeltä saa toki myös ruokavalio-ohjauksia, niinkuin tiedättä on Ville itse unelmamitoissa ja tästä syystä hän on mies vailla vertaa kun ruokatavoista puhutaan. Lisäravinteet ovat myös tuttuja juttuja tälle kuntoilun ammattilaiselle.

TERVETULOA siis asioimaan uudenajan kuntokeskukseen Valtakadulle. Ville auttaa teitä mielellän kohta uutta hehkeämpää ulkokuorta.

4 kommenttia   Sunnuntai 07. toukokuuta 2006 19:47

LrNMKY A-Junnut, tulevan kauden teesit.

Lappeenrantalaisen koripallon tila on puhuttanut suomen koripallopiirejä jo pitkän aikaa. Edustusjoukkueen on täyttänyt suuri määrä erilaisia hermanneja joiden kotipaikat ovat vaihdelleet aina bronxista jyllannin vuoristoille ja sitä kautta karuihin itä-euroopan kulmiin. Urheilutalo on kuitenkin täyttynyt kerta toisensa jälkeen katsomaan näitä pienen kylän kokoisia pallotaitureita.

Menestys ei ole kuitenkaan näkynyt junioripuolella muuten kuin hämäränä rahanpesuna. Kansa haluaa omiapoikia edustusjoukkueeseen joten asialle oli tehtävä jotain. Viisi henkinen työryhmä jota veti namikan isähahmo Mika Turunen, alaisinaan monitoimimies Mikko Kivinen, ihmissuhdeasiantuntija Murdok, tanssityttöjen valmentaja Samu Lin kiinasta sekä huikea koripallotietäjä Jykänder. Namikan mestaruudesta saama 15 000 euron suuruinen palkinto käytettiin lyhentämättömästi tämän komission palkkojen maksuun. Eikä raha suinkaan mennyt hukkaan. Loppumetreillä uudeksi A-junioreiden valmentajaksi oli ehdolla vain ja ainoastaan yksimies. Ville Seinä.

A-juniorijoukkue oli yhtä mieltä raadin kanssa, että ainoastaan tämän miehen palkkaaminen voi tuoda nopeasti uskottavuuden takaisin koko seuraan. Villehän tunnetaan todellisena ammattimiehenä niin business- kuin urheilumaailmassakin.

Nyt Ville on päässyt miettimään selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia muun joukkueen ollessa lappeenrannan linnoituksessa kosteanpaikanleirillä. Leirillä pyritään kasvattamaan joukkueen peruskuntoa todella kovalla kädellä, ohjelmassa on muunmuassa vallejen ryömimistä ylös, selässä kalkakorin painoinen reppu. Tämä harjoitus on kestoltaan todella pitkä, harjoitus aloitetaan noin kahdeksalta illalla ja kaikista kovakuntoisimmat vetävät kovat piipussa aina aamuhämäriin. Heikkokuntoisemmat ottavat muutaman tunnin nokkaunetkin reenin lomassa, ennen joukkueen taksin kyytiä putkan kautta kotia.

Joukkue pyrkii ensi kaudella selkeästi pelaamaan aivan uudennäköistä koripalloa seuran historiassa. Rehtipeli tullaan korvaamaan törkeyksillä tuomarin seläntakana ja filmaus tulee tuplaantumaan. Tuomareita tullaan manipuloimaan erilaisilla pikku lahjoilla ja uhkauksilla, vastustajan lämmittelymahdollisuudet evätään täysin vaihtamalla pelipaikkaa aina muutamaa tuntia ennen ottelua. Joukkueemme tulee tekemään hyvänmaun mukaisen poikakalenterin jolla keräämme rahaa joukkueen viikottaisiin saunailtoihin. Näillä illoilla pyrimme nostamaan joukkuehengen selkeästi uudella tasolla.

Pelilliset kuviot joudun jättämään salaisuudeksi, johtuen ymmärrettävistä syistä. Taktiikoita on kuitenkin jo tusinan verran kehiteltynä tilaanteeseen kuin tilanteeseen. Apuna tässä suunnittelussa Villellä on ollut "näin pelaat koripalloa"-kirja jonka raapustajana on toiminut itse aikamme legenda, Tommy Taberman.

Joukkueemme etsii: Tanssityttöjä, kenkien kiillottajaa, lattian luuttuajaa, bussikuskia ja ennenkaikkea edustusvaimoja.

Lappeenrannan koripallon tulevaisuudesta ei siis tarvitse olla huolissaan, Teitä varten on mies josta monet puhuu mutta harvat ovat tavanneet. Ville Seinä, mies vailla menneisyyttä.

Namika takaisin mestariksi 2008- kampanja on nyt virallisesti avattu.

4 kommenttia   Lauantai 06. toukokuuta 2006 20:41

Kerran vielä?

Noniin, nyt ollaan saatu sulatella karvasta ruotsi-tappiota reilu vuorokausi ja kärsitty pahin krapulakin jo alta pois. Vieläkin harmittaa niin perkeleesti eikä se varmasti heti häviä, myös yksi aikakausi maajoukkueessa on loppunut.

Jääkiekko on jo vuosia vaatinut enemmän ja enemmän kokoa, pienet pelaajat, etenkin puolustajat on kasvanu vuosien varrella mielettömästi. Ajat muuttuu mutta yksi on ja pysyy. Tällä blogilla suuntaan suuren arvostuksen tälle kenttien kuninkaalle joka pelasi suomen maajoukkueessa jo ennenkuin Ville oli edes laitettu alulle. Lähes 20 vuotta sitten nhl-kentille kavunnut puolustaja, jonka tyylitaju niin kentällä kuin sen ulkopuolelle on ollut häikäisevää. Vuodesta toiseen vailla suuria otsikoita, ei kohu-uutisia. Ainoastaan valintoja "seksikkäin mies-kategorioissa". Tästä huolimatta julkisuuteen ei ole ängetty. Tästä miehestä uskoisi viimeisenä, että on ökymiljonääri ja yksi NHL:n arvostetuimmista pelaajista pelaajien keskuudessa. Suuri yleisö ei ole koskaan arvostanut miestä niinkuin olisi kuulunut. Teemun lähtiessä NHL:ään otti yksi suomalainen nuoren lupauksen siipiensä alle, opetti maan tavoille ja piti puolia. Opetti hallitsemaan julkisuutta ja antoi ihania lättyjä. Kukaan ei kerkeä taklata tätä miestä joka on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, harvassa on ne suuret virheet mitä tämä kaveri on tehnyt.

1200 ottelu maailman kovimmassa liigassa ja 100 maaottelua päälle, 600 pistettä äniksessä ja jäähyminuutteja alle 500. Herrasmies on herrasmies myös kentällä. Kokoa ei ole paljoo mutta pelisilmä kenties paras mitä suomalaisella puolustajalla on koskaan ollut. Kun tarvitaan kovahermoinen mies viimeisille minuuteille, tämä kaveri laitetaan puolustukseen ensimmäisenä. Ei siksi, että viivalta lähtisi kovin lämäri koskaan eikä tarvita sitä hirveää taklausta vastustajan tähtipelaajalle. Tarvitaan mies jonka kantti ei petä ratkaisupaikoissa. Tarvitaan virheetöntä peliä, miestä joka uskaltaa tehdä ratkaisuja. Tästä huolimatta on menestys kiertänyt kaukaa, hieno ura uhkaa loppua vuoden päästä. Viimeiset olympialaiset on pelattu eikä miehen joukkuekaan taida Stanley Cupista pelata. Ei siis mitään suuria voittoja, vaikka tämä mies jos kuka olisi niitä ansainnut. Muistetaan nyt ne sydänvaivat jotka oli jo lopettaa miehen uran. Sieltä tämä kaveri vielä tuli ja jatkoi rakastamaansa lajia, kovasta rasituksesta huolimatta tuli maailmancupiin pelaamaan suomen puolesta vaikka henki oli vaakalaudalla. Suuri on sydän.

Kaikki tiivistyi haastatteluun pelin jälkeen, kyyneleet silmissä. Hän ei pystynyt sanomaan mitään, haikeus, pettymys.. suuret tunteet pinnassa. Kaikki päättyi pettymykseen, jälleen.

KUKA ON TÄMÄ LEGENDA? NUMERO 27? TEEEEO!

Teppo Numminen, Ville rakastaa siuta ja arvostaa eniten. Oot mahtava pelaaja ja varmasti myös mahtava ihminen. Toivottavasti miulle on joku päivä kunnia tavata siut. Tosin sillon menisin ite sanattomaksi. Niin isoa on kunnioitus.

Keväällä on vielä MM-kisat, Teppo, ehkä kerran vielä?

5 kommenttia   Maanantai 27. helmikuuta 2006 20:10

Puuhelmet

Jälleen viikon hiljaiselon jälkeen Ronkelit palaavat valokeilaan kohtaamalla liki voittamattoman Piiskurit nimisen työväenluokan joukkueen. Hiljaiselo johtuu täysin Ronkeleiden korkeanpaikan leiristä joka toteutettiin Uralin vuoristossa tällä kertaa. Leirin anti oli juuri sellainen kun odotimmekin, saimme rutkasti raitista ilmaa ja saimme tukun uusia faneja idästä. Leiripaikan valinnalla pyrimme lisäämään joukkueen fanituotteiden myyntiä ulkomaailmassa. Tämä onnistuikin melko mukavasti ja valmistamme jo uutta erää huippusuosioon nousseesta hittituotteesta: "Ronkelin säärikarvat". Käärimme tuota karvaa kebabmaisesti isännän sääristä päivittäin. Tällä saamme turvattua päivässä n.100 hengen talviturkit kylmyydestä kärsiville uralin asukkaille.

Itse otteluun sen verran, että vastustajamme on tunnettu taitojen lisäksi epämääräisestä mailankäytöstä joka kohdistuu tarpeettoman useasti vastustajien tähtipelaajiin. Tästä syystä on nähty otteluita joissa jopa kolme pelaajaa on jouduttu poistamaan kentältä. Tämä lienee myös seikka josta meidän joukkueessa ollaan oltu melko huolissaan, viliseehän joukkueemme liki olympiatason taitoa. Kovaan mailankäyttöön olemme valmistautuneet käymällä henkisessävalmennuksessa jolla pyritään estämään sumeneminen. Myös useat pelaajat ovat käärineet käsiinsä jopa metritolkulla foliota, itsehän T-Murhan kanssa käytämmä folioita vain ylähampaiden grilleinä.

Viime pelissä, jossa nappasimme tyylikkäästi jo kahdeksannen voiton viimeisistä yhdeksästä pelistä, teimme tukun mahtavia maaleja. Itse tosin kunnostauduin myös tuhrimalla rangaistuslaukaksen. Tästä sisuuntuneena tuikkasin uskomattoman rystyn myöhemmin ottelussa ja tänään tulen jatkamaan tuota. Puolustuksemme Munden ja Ronkeli_n johdolla teki useita uskomattomia maaleja hämmentävillä läikillä. Myös Murha sai kuivan kauden jälkeen muutaman kerran pallon tyylikkäästi veivattua vastustajan reppuun. Mitään syytä näiden hienojen suoritusten loppumiseksi ei ole ilmassa. Myöskin Bow_n paluu huhtiniemen huipulle on odotettavissa tämän päivän kohtaamisessa.

Johtuen olympialaisista pelimme alkaa tänään vasta klo. 22. Näin takaamme hyvän tv-näkyvyyden, ja tiedättehän että näin kauniit ovat parhaimmillaan myöhään ;)

1 kommentti   Torstai 23. helmikuuta 2006 13:42

Olympia vol.2

Hieno olympiapäivä jälleen tänään tiedossa, tulessa on niin curlingmiehet, kumparehäiskät kun yhdistetyn kultatoivotkin.

Todennäköistä on, että menestys tulee tänään olemaan erittäin mukavaa. Kumpareäijät painelee finaaliin kolmestaan kenties jopa neljästään, curlingsankarit pöllyttää muutaman joukkueen ja yhdistetty päättyy suurin suomalaisjuhliin.

Kaikesta tästä huolimatta päähuomio kehittyy vihdoinkin kisoissa alkavaan lajiin, eli jääkiekkoon. Tähän asti on nähty jotain säälittävää tissinläpsyttelyä mutta nyt päästetaan irti oikeat pelaajat ja lajia päästään seuraamaan parhaimmillaan. Suomen kimppuun päästetään aina nälkäinen Sveitsi. Maa jolta on odotettu menestystä jo useita vuosia mutta koskaan siihen ei ole pystytty, nämä kisat tuskin tekevät poikkeusta tuohon kun puolivälierissä vastaan kaartelee kivenkova Kanada.

Tämän iltapäivän ottelussa kisojen mustahevonen Suomi pääsee lievistä takaiskuista huolimatta suuressa suosikin asemassa, eikä ole epäilystäkään miten ottelussa tulee käymään. Tähti numero uuno, Sakuuuu Koiiiivuuuu tulee iskemään vähintään kaksi maalia ja tarjoilee toppahousuissa pelaavalle Teemulle muutaman namusyötön ja nimeä lehteen.

Seuratkaamme innolla tämän päivän suomalaisia edesottamuksia!

4 kommenttia   Keskiviikko 15. helmikuuta 2006 11:37

Olympia vol.1

Penkkiurheilun luvatussa maassa on toinen toistaan viisaampia urheilutietäjiä, potentiaalisia huippuvalmentajia, monet kenties suuria urheilunsankareita lapsuudessaan.
Ville on kuitenkin edelläkävijä tässäkin suhteessa, hän on asiantuntija isolla A:lla useassa lajissa ja hänellä on takana mittava ura urheilun parissa. Niinpä olen päätynyt jakamaan kaiken tietoni teille, jotta te vähän tyhmemmätkin tajuisitte urheilusta jotain. Ensimmäisessä olympiablogissani kertaan eilistä hiukan.

Eilinen piti olla jälleen menestyksekäs suomalaispäivä mutta toisin kävi. Pekka ei pystynyt metrin läpimittaisilla reisillään ollenkaan siihen mitä odotettiin, syynä tähän lienee paikallinen juomavesi joka söi miehestä parhaan puhdin pois. Pettymys 10. sija tuskin kuitenkaan suuremmin tällä rujolle maalaispojalle oli kun yksi kova matka on vielä jäljellä.

Eilen päähuomion veti kuitenkin ansaitusti köörling. Lajit joissa vaaditaan lihasten sijasta hiukan järkeä ja kylmähermoisuutta, ovat aina olleet Villen suosiossa johtuen samoista vahvuuksista. Päivän ensimmäinen ottelu jäi näkemättä opiskeluista johtuen, jotkut tosin jättivät kouluun tulematta tuon vuoksi ;) Illan ottelussa pääsin sitten itsekin näkemään tämän kansansuosikkilajin ottelun USA:ta vastaan. Jännitys pysyi käsin kosketeltavissa aina viimeiseen kiveen saakka, ja kuinka ollakaan, ratkaisu jota Ville spekuloi isälleen oli juuri se mitä Suomi haki ja sillä irtosi voitto. Tästä otin kyllä nyt neuvosta vaarin ja pyrin suuntaamaan itseni Oulunkylän curlinghalliin vielä tämän vuoden aikana.

Olihan siellä eilen myös jotain taitoluistelua, jota kuitenkaan en pidä urheiluna ollenkaan paritanssin muodossa. Kun vosut siellä yksinään surfailee niin voihan sitä katsoa.

Hienoin asia kuitenkin oli suomen jääkiekkojoukkueen parhaimman pelaajan tulo kisapaikalle. Rakastuin tähän mieheen jo hyvinkin pienenä, suomen voittaessa maailmanmestaruutta. Saku on aina yhtä hotti ja kylmänviilee kaveri. Pakko arvostaa isosti. Hienoa oli kuulla miehen mietteitä tulevasta ja nähdä kuinka hyvällä asenteella tähtemme jälleen suomea tulee auttamaan.

Kommentoi   Tiistai 14. helmikuuta 2006 11:18

« Edellinen sivu | Seuraava sivu »