Minä ja kaverini olemme nähneet monta kertaa hahmon joka on oletettavasti tyttö joku 8-10 vuotias. Aina kun mainitsemme siitä kaikka sanovat. että eivät olleet nähny sitä tai edes kuullut siitä. Olen nähnyt tuon tytön monta kertaa.

Olemme myös nähneet varjoja että ihmisiä kulkisi todella paljon ohi, mutta kun katsomme sinne mistä varjo tulisi sielä ei ole ketään.

Pyörimme siis tämän saman kaverin kanssa aika paljon ja olimme pari suunnistuksessa koulussa. Yhtäkkiä keskellä metsää kuului junan pillin vislausta ja ääntä että se olisi mennyt ohi. Jutusta tekee oudon se että paikkakunnallamme ei ole junia. Vanha junarata oli kyllä lähellä mutta sekään ei ole käytössä. Hetki tämän jälkeen näin mustan hahmon seisomassa noin 30 metriä edessäni polulla. Siitä tuli mieleen veljeni joka kuoli jäädessään junan alle. Kun olimme päässeet pois metsästä kaverini sanoi että oli nähnyt maassa jälkiä aivan kuin joku olisi raapinut sitä niin että häntä olisi raahattu jonnekkin ja sanoi ettei sitä aikasemmin ollut sanonut koska tiesi jo kuinka paniikissa olin.

Tämä samainen kaverini on myös sanonut nähneensä erään entisen luokkatoverimme, joka kuoli noin vuosi sitten, vanhan koulumme ikkunassa.

Sanoin kerran käytävällä koulussa hissin vieressä, että olen varma että jollekkin on käynyt jotain tuossa hississä. Ohi kulkenut opettaja (joka oli ollut koulussa kauan) sanoi että niin siinä onkin. Olin ihan paniikissa sen jälkeen.

Nämä ovat olleet minusta todella pelottavia. : S

mä kans kävelen aina hautojen vierestä.. :D en halua niin sanotusti kävellä kenenkään päällä.. jotenkin outoa mut kuitenkin teen niin..

Mä elän jokapäivä yliluonnollisuudessa... Mä oon wicca/noita, ni noita tulee koettua jonkin verran.
Hautuumailla en käy, koska tunnen tuonpuoleisen energian liian hyvin ja mulle tulee omituinen olo aina hautuumailla.

Äskenkin, kun olin kaupassa, ni ajattelin exää ja mietin, että mitä sille kuuluu, ni 5min myöhemmin se käveli mua vastaan. Sainpahan tietää mitä sille kuuluu.
Täähän on pientä siihen verrattuna, mitä olen oikeasti kokenu... Mutta pystyn kyllä ajatuksilla tapaamaan ihmisen yms...

pikkusiskoni menehtyi ja mummoni joka asuu toisessa maassa kertoi että kuoleen sielu vaeltaa maan päällä 40päivää ennen kun nousee taivaasee ja antaa lähtö hetkellä merkin omaisille...40päivän yönä iso rymähdys herätti kaikki kotonamme...kaikki ryntäsivät keittiöön mistä rysähdys oli kuulunut...kaikki astiat olivat lattialla metrin päässä astiakaapista..kaikki astiat olivat ehjiä, vain yhdessä lasikannussa oli pieni halkeama....silloin tiesimme että hän on nyt siirtynyt parempaan paikkaan ja hänellä on hyvä olla...

ehk.vähä.bi muokkasi viestiä 09:45 05.03.2008

Minulle sattuu masentavan vähän mitää yliluonnollisuuksia -.- Kesämökillä kuulee välillä kummaa pauketta pihalta mutta sekin on käsittääkseni vain jokin fysikaalinen ilmiö, isäni sen minulle joskus selitti.. Mut haluisin tietää käykö jollekin muille niin, että kädet kävis koko ajan kylmemmiksi ja kylmemmiksi, vaikka miten olisi harkoissa tai lämpimästi sisätiloissa, kunnes ne on ihan kuolonkylmät, sitä ei edes huomaa itse välttämättä mut muut aina säikähtää jos pistän kädet vaikka niiden poskille tai jotain.. Niin ei kuitenkaan käy jos pitää raamattua kädessä tai jotain kädestä kiinni. Outoa? :S

Itseasias, olen miettinyt,että kaikki nää mitä täällä kirjoitellaan,onkin sitä luonnollista henkisyyttä ja materialistinen "kilpailuviettinen" elämä on vain bisnestä ja emme huomaa elämän virtaavan sormiemme läpi.
Tosi kiva lukee,et nuoriso on löytämässä "totuuden"
Itse olen ollut elämäni kummajainen,mutta kaikki kääntyi avoimeksi 18v.poikani kuoleman jälkeen ja kunnioitan yli kaiken "ateistina" kaikkea mikä liity,ns.sielutieteeseen ja ns "yliluonnolliseen".Mielestäni yliluonnollista ei olekkaan kun ymmärtää,ettei missään asiassa ole pelättävää ja näin voi katsoa totuutta silmätysten,niin luonnoton muuttuu luonnolliseksi ja ei todellakaan ole kysymys mielenterveys ongelmista.
Kaikille hienoja kokemuksia tältä alueelta.

Ei mitään.

yleensä ku joku mun tuttu kuolee, niin sitä edeltävänä yönä, tai kuolinhetkellä, jos satun olemaan silloin unessa, ssan unihalvauksen, eli olen hereillä ja aivot toimii,mut en pysty liikuttamaan käsiäni, jalkojani, eli en pysty tekemään mtn.
joskus aikoinaan, ku siskoni oli 2-v, hän heräsi aina öisin syömään. eräänä yönä hän totesi äidille, että eteisessä on täti. äiti meni kattoon, eikä nähny mtn, mut pikkusisko vaan sanoi, et täti on siellä. myöhemmin pikkuveljenikin näki samaisen tädin seisoskelemassa eteisessä, sitten saimme kuulla, että yläkerrassamme oli joku teini angstinen tehnyt itsemurhan ja hukuttautunut kylpyammeeseen. saimme pari vuotta sitten erääältä puolitutultamme kuulla, et siä kummittelee edelleen.
olessani 14-v asuimme eri kämpässä. yöllä heräsin vessaan ja menin takaisin sänkyyn. huoneeni oli erittäin pimeä, mut silmiini rupesi kajastamaan jostakin valoa. huomasin, et se tuli kokonaisen seinän peittämästä peilistä. katsoessani peiliin huomasin et siellä oli valkopukuinen nainen, joka katseli minua suu auki ja näytti aivan kuin se olisi kiljunut, mut ääntä ei kuulunu. menin paniikkiin ja takaisin sänkyyn, vedin peiton silmien päälle, enkä pystynyt nukkumaan koko yönä. en ole vielä osannut päättää oliko se enkeli vai kummitus. muutaessamme toiseen kämppään teimme remonttia uuteen huoneeseeni. oli jo ilta ja tosi pimeää, eikä meillä ollut kuin pieni lamppu, jonka valossa touhusimme. olin siskoni kanssa kaksin, kun huomasimme, että seinässä oli vauvan pään siluetti. emme löytäneet mitään lähdettä mistä se olisi voinut heijastua siihen ja sammutimme valot ja samainen pää paistatteli siinä vielä kuun valossa. se ilmestyi meille vain kerran.
muutamia viikkoja asunnossa asuttuamme, alkoi tapahtumaan kummia. kaapin ovet paukahteli itsekseen, samoiten muutkin ovet, tavaroita saattoi yhtäkkiä lentää kaapeista lattialle, sun muita mukavia, jotka olen sulkenut pois mielestäni, koska pelkäsin olevani sekoomisen partaalla. oloani helpotti se, että nämä tapaukset koetteli koko perhettäni. emme enää jaksaneet miettiä äidin kanssa, mikä nuo tapahtu´mat aiheutti, joten aloimme puhua "joonaksesta, jolla oli pahoja menkkapuuskia". aina kun kaapit paukkui, huusimme "joonakselle" että lopettaisi ja joonas lopetti. eräänä talviyönä olin taas menossa nukkumaan. olin juuri kömpinyt sänkyyn ja vetänyt peiton korville ja saamassa unen päästä kiinni, kun sänkyni jalkapääty nousi 15cm ilmaan ja rymähti lattialle. pomppasin kauhuissani ja juoksin äidin huoneeseen. äiti kysyi mitä helvettiä oikein riehuin keskellä yötä. selitin äidille tapahtuneen ja teimme minulle pedin olohuoneen lattialle, jossa kummitteli vähiten, olohuoneessa siis. jostain syystä muutimme vuoden päästä pois.
minulla olisi vielä vaikka kuinka monta mehukasta tarinaa, mut ens kerralla sitten.
iloikseni voin todeta, etten ole enää pariin vuoteen kokenut mtn yliluonnollista, toisaalta se harmittaa, mutta niitäkin voisi ilmaantua vähän pienemmissä erissä
helynäkeiju muokkasi viestiä 14:38 17.05.2008

mulle käy useinkin noin. ajattelen et joku tulee kohta sanoon mulle jtn, niin sit se joku tulee. kännykän kaa sama homma, toivon jonkun ihmisen soittavan ja sit se soittaa oon myös huomannu et puhun mun siskon, veljen ja parhaan ystävän kaa aina samaan aikaan ja jos ei puhuta päällekkäin, niin sit aina jompi kumpi sanoo ajatuksensa ääneen ja heti perään kuuluu aina huuto "mä ajattelin just ihan samaa!!!!" se on telepatiaa se

ei hitto. kuullostaa aika karmeelta. mulle ei valitetavasti ole tapahtinu vielä mitään yliluonnollista. en muista ainakaan

Meijän iskän talossa on muuten tehty itsemurha. kuulemma hirttäydytty, mutta eipä ole mitn tapahtunut. Ja mun tädin ystävät jotka on pariskunta oli asunu yhdessä talossa ja siellä oli kuulemma ennen niitä asunu joku saatananpalvoja joka oli tehny kaikenmaailman rituaaleja siellä. Ja ne kun oli muuttanu sinne, ni oli molemmat kuullu aina öisin vanhan naisen puhetta siitä huoneesta joka oli ollut sen saatananpalvojan. Ei oltu kai uskallettu mennä katsomaan. Kumpikaan eiv ollut pitkään aikaan uskaltanu kertoa niistä äänistä kun oli luullut että olivat tulleet hulluiksi, ja aatelleet että ei kerro. Sitten kun oli toinen kertonu että kuulee öisin puhetta, niin toinenkin oli kertonut kuulevansa. Ne minun tietääkseni sit muutti pois sitä talosta. JA kun ne otti kuvia siitä että pistää sen myyntiin, niin siinä yhdessä kuvassa joka oli otettu ulko oven vierestä oli näkyny sellaset mustat kasvot. Ne oli lähettänyt sen kuvan sille mun tädille ja se mun äitille. Sen pitäs olla meijän koneella vieläki jos en ole ihan väärässä. Itse en ole ihan varma että kasvot ovat, mutta hyvin mahdollista.

Mulle on käyny samanlainen juttu. Asuin vielä kaksi vuotta sitten jurvassa ja olin kauhajoentiellä menossa pyörällä keskustaanpäin kun sitten yhtäkkiä mettästä kuulu junan ääni (siis se kalke kun se menee kiskoilla ja sit sen pilli) ja jurvassa ei siis oo lähelläkään yhtäkää junanrataa mut silti kuulosti niinku olis se juna kulkenu parin kymmenen metrin päästä.

Aika usein tulee itelle ainakin noita dejavuita kun on esim koulussa. Jännintä näissä tapauksissa on kuitenkin se että en ikinä ole todellakin fyysisesti ollut sellaisessa tilanteessa vaan aina olen nähnyt tapahtuneet tilanteet unissani. et pretty spooky sekin..

Niin joo muuten sen lisäksi mä pystyin aina pienenä ns irtautumaan ruumiistani. Eli kun oikein kovaa keskittyi niin mun "henki" ja tajunta nousi leijumaan jonkun matkaa ruumiista ja siinä sitte pällistelin itteeni ilmasta ja eri kulmista. seki on toosi spookya. enää en sitä osaa, en varmaan oo enää tarpeeks herkkä..

Viimeks tossa kesällä; Oltiin frendin luona paraisten rövarnäs.issa ja siinä hieman keittoa + rauhanomaista piippua poltettii jne. mentiin huvikseen frendini kans kuuntelee basson äänen-laatua semmoseen vanhaan "pyöreeseen kaivoon", joka on vähän kuin navetan alla,(ja se itsessään on jo vitun kuumottava), ja siinä sit naureskeltiin & otettiin olutta, ku aivan yhtäkkii alko kuuluu suoraan pään yläpuolelta vitun hitaita ja painavia askelia. Mä menin välittömästi aivan häikkäreihin, koska tiesin ettei 2-3 km.säteellä ole ketään naapureita eikä muitakaan, frendi siinä rauhotteli ja sano et; varmaan tuuli taas vetää läpi katon rajasta.. Mentiin kattomaan navetan ylös.. ei mitään missään.. Sairasta tässä jutussa on et, se on tapahtunu 3 kertaa kyseisen ekan kerran jälkeen, Ja Todistajaa tälle asialle löytyy monta! (Siel kaivos on seisonu 5 jätkää yhtäaikaa) kaikki on kuullu sen äänen, ja osalla on todellisia ongelmia ymmärtää sitä vieläkään.. Tämä navetta melkein paloi sitte syksyllä, sekin on hieman kummalisen olonen juttu.. Uskokaa tai älkää, Mutta totuus voi pelottaa.

meillä on sellanen vanha seinäkello, jota ei oo koskaan vedetty. ku mun veli kuoli se on aina ruvennu lyömään tiettyyn aikaan vuodesta. en oo varma onko se mun veljen kuolin aika. mut sitte ku mun kissa kuoli niin se seinäkello löi suurinpiirtein niihin aikoihin ku mun kissa kuoli. en kyl usko et se olis sattumaa.

joskus ku mä olin mun siskon työnä yötä ja me kattottiin tv:tä niin mä tunsin niinku joku olis painanu sormella mun selkään. mä siis makasin mahalla. sit mä käännyin mut en nähny ketään. ja mä näin kaikki talos olevat joten kukaan niistä se ei voinu olla.

no ei nyt sentää 2012! ha ha haa

Tähän nyt vois kirjoittaa oikeein romaanin mutta...

Alkujaan kuvittelin et meen talos oli joku v**un poltergeisti, mutta väärässä olin. Se oli systeri joka ei vaan oikein hallinnut telekineettisiä kykyjään. Laseja hajos, kaapeista putos hyllyjä.. ja aina ku se sai raivarin. Sittemmin äitini kertoi moisten tapahtuneen myös minun ollessa nuorempi. Nyt joku sanoo että huuhaata? ihan sama. Pystyn hallitusti liikuttamaan erilaisia esineitä.. HUOMIO! TELEKINEESIA ON KYKY JONKA SAA SYNTYMÄSSÄ, MUTTA MYÖS *EI TELEKINEETIKKO* VOI HARJOITUKSELLA SAAVUTTAA SEN. ELI SE EI VARSINAISESTI OLE YLILUONNOLLISTA.

Kuolleet tuttavat vierailevat... Näin alkujaan unessa papan kuoleman, leijailin siinä yläpuolella kun se tapahtui, aamulla ajattelen että se oli vain unta, mutsi tulee ja kertoo asiasta... vastaan: "Tiedän..."

Kuukausia myöhemmin pappa saapui vierailulle(en tiedä unessa vai valveilla, mutta makasin sängylläni..kai) ja selitti asioita aloittaen "aikaa ei ole paljon". Kertoman mukaan kävin paikoissa, ja löysin tietyt hyödykkeet.. nukkumaan mennessäni unen/valveen rajamailla kuulen päässäni "kiitos" ja yht äkkiä kaikki on aivan hiljaista.

Avaruusolennot? lapsuudessani on aukkoja, jolloin olen ollut selittämättömästi kadoksissa, katoamisista on tehty mm. poliisille ilmoituksia, mutta koskaan ne eivät johtaneet mihinkään. Aina kuvio sama, katoan kotoa ilman päälisvaatteita, kenkiä, ruokaa, juomaa, rahaa, kännykkää tai mitään vastaavaa ja ilmestyn takaisin 3-4 päivän päästä enkä muista mitään. Noin vuosi sitten, kaaduin töissä ja polvi kolahti maahan, tunsin PISTÄVÄÄ kipua polvessa, saman laista kuin silloin, jos nahan alla on kivi, ja kaadut sen päälle.. Leikkasin polveen noin 7x7 millin aukon ja kaivoin TASA PYÖREÄN vihertävän metallipallon pihalle. Erään ufo-hörhön mukaan niitä istutetaan ihmisiin abduktioissa.

mä oon aina ollu kiinnostaunu kaikesta yliluonnollisesta, ittelle ei vaa oo ikänä mitää suuria tapahtunu.

yks kerta ku olin tulos nuoppareilta kotia kävellen, oli talvi, selkee taivas ja mun muistaakseni täysikuu... ainaki se kuu valaisi hyvin. ei tuullu yhtää ja oli ihan hiljasta. siinä tien vieres oli semmonen puoliksi autio talo. se näyttää ihan autiolta, mut kesäsin siellä on joku nainen. ja nythän oli siis talvi. no kävelin siitä ohi, muutenki pelotti nii kuulin ku siellä pamahti lautaovi kii, ja lujaa. ja sen jälkeen ei edes asekelia kuulunu, et siellä olis joku niinku käyny. pakokauhu oli siis valmis. juoksin kotia asti.

toinen juttu sit tapahtu kotona. mulla on aina ollu omas kämpäs semmonen tunne niinku siellä olis joku muuki ja niinku mua tuijotettaas aina ku oon siellä yksin. yks ilta sitte yritin saada unta, mutten kuitenkaan saanu. olin täysin peiton alla, enkä liikahtanukkaa, ku yhtäkkii mun jalkoohin tuli tosi kylmä, ja se kylmyys nousi mun jalkoja pitki ylöspäin. en uskaltanu liikkua, hengittelin siin rauhas, sitte yhtäkkiä ilma mun pään ympäriltäki kylmeni, ku hengitti sen tunsi ihan selvästi kuinka ilma oli kylmempää..

oon aina aatellu et kaikki mitä tunnen ja kuulen kämpäs, nii et se olis joko mun kuollut isoveli, olin kyl silloon 1,5 vuotias ku se kuoli, tai sitte mun kissa joka jäi auton alle pari vuotta sitte.

Tässä hetken lukemisen jälkeen,
Pakko krjottaa :D

Olin japanissa Tokiossa my stay akasaka nimisessä hotellissa 6viikkoa tietämättä hotellin historiaa.
http://www.thegeeksguide.net/ricks-blog/september-17th-2013
Ensimmäiset 3yötä meni hyvin, kun olin eri huoneessa jonka jälkeen sain vaihdon seuraavaks 5,5vk huoneeseen 603....
Huoneessa tapahtu vaikka mitä.
Kaikki alko univaikeuksilla, ja oudoilla kolisteluilla, ja tuntemuksilla et joku kattelee.
noh, sitten tuli painajaiset.
Sen jälkeen joka 1h nukkumisen jälkeen heräsin, vaikka toisella viikolla olin alkanu ottamaan semmosta unilääkitystä et ois pitäny olla kanttu vei ja hotelli tulessa enkä heräis mutta heräsin.
Koputtelut ovella, useasti, eikä käytävällä ketään.
Ikkunalta/pareveke mikä onkaan, koputtelua.
Ja mitä pidemmälle päästiin sitä varmemmaks tulin siitä etten ollu yksin, (plus huoneessa sai polttaa ja stressin lisäämän polttamisen tuottamisena asiat tuntu menevän pahemmaks päivinä joina poltin paljon oli huomattavasti negatiivisempi tunne huoneessa, vaikee kuvailla...)
Heräsin useaan otteeseen kun joku tarrrautu nilkkoihin ja repi niistä, kerran unissa pahoinpitely tuntu seuraavana parina päivänä,
sänky tärisi.. Luulin tulleeni hulluks jo sin vaiheessa...
Pääsin takas kotia, uniongelmat katos ja sain kuulla ton hotellin historian ja säästyin psykalla käymiseltä :D

Tässä hetken lukemisen jälkeen,
Pakko krjottaa :D

Olin japanissa Tokiossa my stay akasaka nimisessä hotellissa 6viikkoa tietämättä hotellin historiaa.
http://www.thegeeksguide.net/ricks-blog/september-17th-2013
Ensimmäiset 3yötä meni hyvin, kun olin eri huoneessa jonka jälkeen sain vaihdon seuraavaks 5,5vk huoneeseen 603....
Huoneessa tapahtu vaikka mitä.
Kaikki alko univaikeuksilla, ja oudoilla kolisteluilla, ja tuntemuksilla et joku kattelee.
noh, sitten tuli painajaiset.
Sen jälkeen joka 1h nukkumisen jälkeen heräsin, vaikka toisella viikolla olin alkanu ottamaan semmosta unilääkitystä et ois pitäny olla kanttu vei ja hotelli tulessa enkä heräis mutta heräsin.
Koputtelut ovella, useasti, eikä käytävällä ketään.
Ikkunalta/pareveke mikä onkaan, koputtelua.
Ja mitä pidemmälle päästiin sitä varmemmaks tulin siitä etten ollu yksin, (plus huoneessa sai polttaa ja stressin lisäämän polttamisen tuottamisena asiat tuntu menevän pahemmaks päivinä joina poltin paljon oli huomattavasti negatiivisempi tunne huoneessa, vaikee kuvailla...)
Heräsin useaan otteeseen kun joku tarrrautu nilkkoihin ja repi niistä, kerran unissa pahoinpitely tuntu seuraavana parina päivänä,
sänky tärisi.. Luulin tulleeni hulluks jo sin vaiheessa...
Pääsin takas kotia, uniongelmat katos ja sain kuulla ton hotellin historian ja säästyin psykalla käymiseltä :D