Sanalla sanoen: vältä.

Ehkä alkuperäiskielellä (englanti), tästä tekeleestä voisi saada jotain irti, mutta suomennettuna tämä kirja kaameaa luettavaa. Ok, ensimmäiset n. 100 sivua meni vielä jotenkin, mutta siitä seuraavat sata sivua olivat täyttä tuubaa ja loput 20 sivua olivat taas luettavia.

Heti sen jälkeen kun kirjan päähenkilöä ammutaan LSD-nuolella katoaa kirjalta pää ja häntä. Ilmeisesti tämä oli nuolen tarkoituskin, mutta HARVEMMIN tulee kahlattua näin kivuliaalta tuntuva teksti läpi.

Pieni näyte:"Oli hiljaista. Ja sitten television kuvaruudussa olevan puhujan kurkusta kuului työläs, luonnottoman pitkitetty korahdus; lopulta ääni muuttui järjelliseksi puheeksi, jonka korkeus ja nopeus olivat oikeat. Rachmealin tajuntajärjestelmä oli taas palannut aika- ja avaruusakselilla Omar Jonesin kuvan (naama telkussa, huom!) kanssa yhteensopivalle tasolle. Vai oliko kuvan etenemisvauhti palautunut ennalleen. Aika oli pysähtynyt tai kuva oli pysähtynyt tai kenties molemmat.. vai oliko lainkaan olemassa sellaista käsitettä kuin aika? Hän yritti muistaa mutta huomasi, ettei kyennyt siihen; hänen käsitteellisen ajattelun kykynsä oli - oli - mitä -
Hän ei tiennyt.
Jokin katsoi häntä. Suullaan.
Se oli melkein syönyt omat silmänsä."