Toissa yön juoppo nukkui puistossa. Neljännen peräkkäisen ryyppypäivän iltana hän ei enää kyennyt valvomaan. Maailma muuttui utuiseksi, salmiakkikoskenkorvaa sisältävä pullo tipahti hänen kädestään, silmät menivät kiinni.

Aamulla juoppo heräsi penkin vierestä. Jos hän olisi uskonnollinen ihminen, hän saattaisi pitää jonkin jumalan ihmeenä, että hänen viinapullonsa oli yhä tallella. Se makasi maassa oletettavasti siinä kohdassa, johon se juopon kädestä oli pudonnut edellisiltana. Eikä kukaan ollut koskenut siihen. Se lämmitti juopon mieltä enemmän kuin mikään pitkään aikaan.

Puisto alkoi jo täyttyä ihmisistä. Nuoria pareja aamukävelyllä. Lapsiperheitä. Porukoita heittelemässä frisbeetä. Pari viime aikoina tutuksi tullutta pummia raahautui juopon viereen penkille.

Miehet eivät puhuneet juuri mitään. Juopon salmiakkikoskenkorva kiersi huulilta huulille sanattomasta sopimuksesta. Samoin tekivät muiden jaloviina- ja koskenkorvapullot. Tupakoitiin.

Kun aikaa oli vierähtänyt tarpeeksi, juoppo nousi ja lähti. Huikkasi mennessään uusille ystävilleen. Jos juopposeurueiden jäseniä nyt ystäviksi voi kutsua - elämästään vieraantuneita ihmisiä, jotka ovat ajautuneet yhteen törmättyään toisiinsa sillä väistämättömällä elämän reunalla, johon kaikki juopot ajautuvat ennen pitkää.

kaunis tarina Larha!!!
kertookohan toi sun omist kokemuksista vai mistä revit ton läpän??

tottahan toki se kertoo meikäst :D:D

Vittu tuli oltua eilen löylyissä..

nii jotta hantabuksel sama meininki ku tässä tarinassa vai? ;)

no ei sentää. siul tais tänää olla? :D olit kuulemma samunu tei keittiön lattialle :P myö kateltii meil toi suomen matsi ramulan, leksan artun ja joken kaa. nihkee 0-0.

nyt oon kyl selvinpäin perjantaihi saakka :) oo sieki larha? :P