Elämä on. Kun katsoo itseään peiliin, niin sieltä vastaa luuseri. En minä kenellekään ole kelvannut, muuta kuin kännissä.

Koska ex halusi erota. Jaksoi se mua 5kk katsella. Lyhin suhde mikä mulla on koskaan ollut. Mutta kyllä taas on ihan mukava olla sinkkukin. Ei tarvitse tilittää kenellekään menemisiään ja tekemisiään. Jotenkin vähän vapautunut tunne. Mutta kyllä sitä läheisyyttä kaipaa aikas paljon. :/

Mulla kesti kaukosuhde yli vuoden. Mutta lopulta sekin sitten kariutui. :/ Mutta kai tähän sinkkuiluun joskus tottuu... tai si ei. *huokis*

Milleri on ihan oikeessa...

Seraphilla on kyllä pointti. Vaikka se onkin ihanaa kun on joku, joka pitää hyvänä ym. niin kyllä sinkkuudessakin on puolensa.

Yksinäisyyttä on monenlaista..tässä ilmeisesti ainakin pääosa tarkoittaa "yksinäisyydellä" sitä ettei ole seurustelu- tai elämänkumppania. Se on varsin ymmärrettävää sillä sanotaanhan ettei "ihmistä ole luotu olemaan yksin."
Yleensä "sen" ihmisen löytyminen on kiinni myös itsestä, omista toiveista ja vaatimuksista. Ja niin kai pitää ollakin, muuten juttu tuskin kestää.
Mutta "sitä oikeaa odotellessa", muistakaa pitää kiinni kavereista, ystävistä sillä ne tuppaa pikkuhiljaa vuosien kuluessa joka tapauksessa "häviämään" jonnekin. Puhun kokemuksesta. Näin juhlapyhien aikaan sen huomaa kun ei ole minne mennä.

Kysymykseen Miksi yksin? vastaan omalta kohdaltani että vika löytyy korvien välistä...

Kyllä tässä itse kukin kaipaa toisen läheisyyttä... En nyt sanois että alkaa tympimään sinkkuilu, mutta kyllä sitä on aina aikas haikee olo, kun joka paikassa näkee rakastuneita pareja... *huoksis*

yksin oleminen ei oo mun juttu...frandejäkää ei kauheesti nää ku ne asuu jossain pitemmäl ja ei oo oikee koskaa rahaa mennä sinne tjs... :/ koht oon ollu melkee vuoden sinkkuna ja ei oo kauheen mukavaa. ainakaa mun mielest ku haluisin jonku kenen kanssa viettää aikaa enemmänki

Että miksikö.. Joskus ollut vakavempiakin juttuja(muutama), niitten päättyessä oon ite ollu useimmiten aika pahasti rikki. Nykyää en siis oikein jaksa luottaa jätkiin enkä halua sitoutua. Jos ite kiinnostun jostakin jätkästä, ja jätkä osoittaa samantien kiinnostuksen merkkejä nii lähen kiitää. ..Siis jos kyse on muustakin kuin yhen illan jutusta. Kavereitten mukaan olen vaikea luonne, varmaankin? Useimmiten ihastun saavuttamattomii jätkii. Jokin niissä kiehtoo :D JOS sellasessa tapauksesa jätkä viel osoittaa kiinnostuksen merkkejä pikkuhiljaa nii sit voi napatakin :p
Tää oli tälläi pikanen selitys, mikä on vielä tehty erittäin väsyneenä, toivottavasti joku sais ees jonkinlaista selkoa x)
Mutta ite kyl viihdyn hyvin sinkkuna, eikä todellakaan mitään tarvetta sitoutua (:

[carmen] muokkasi viestiä 23:18 28.07.2006

Voin mennä minnevaan, voin olla missävaan. Voin kerätä paljon kavereita ja ihmisiä ympärilleni, mutta kuitenkin olen aina yksin... Peace.

Sen tiiän ainakin että parempi olla yksin kun paskassa suhteessa vaikka toinen on lähellä niin eipä se oo taattu et o hyvä olla..

no itte syytän sitä et oon puoliks englantilainen se ei auta suomessa ku kaikki tuntuu olevan ihan sika töykeitä ulkomaalaiset on paljon ystävällisempii =( mutta en usko et kenenkään tulis olla yksin sen takii ettei muka löydä seuraa aina löytyy joku =)

Olen tuota miettinyt melko paljonkin. Välillä sitä on todella onnellinen kun on yksin ja saa tehdä mitä haluaa, mutta toisinaan on niin helvetin yksinäinen olo. Onneks on sentään kavereita netissä ja tuolla ulkona tosielämässäkin. Oikeestaan kavereiden ansiosta oon pysyny järjissäni.

Eniten yksinäisyydessä ottaa päähän läheisyyden puute.

Kyllä mussakin jotain vikaa pitää olla, kun mulla on tähän mennessä vain yksi vakavampi 1,5 vuoden suhde takana ja muutama lyhyempi.

...ehkä mussa vaan on joku...? Emmätiä... veikkaan kyl , että en olis yksin, jos itetäisin! :)

En todellakaan tykkää olla yksin, mut se saattaa sit taas paistaa läpi, jos jonkun kanssa pääseekin lähekkäin... paistaa läpi tarkottaa tässä yliyrittämistä, pelkoa olla yksin. Se jos mikä on varmasti kariuttanu hyviäkin yrityksiä.

Koska jätin poikakeverin sen ryyppämisen takia..aina vaan kamujen kans kylille ryyppään..eikä olis millään viettäny minun kans aikaa..sitten mie sille suivaanuin kerran siittä sen ryyppäämisestä ja sanoin että en jaksa kattoa sinua enää..Oltiin 5 kk yhessä..Pisin suhde on kestäny 1,5 vuotta..Kyllä tää sinkkuus aina välistä maistuu hyvälle, mutta sitten ku näät niitä muita pariskuntia kaupungilla tai jossain niin sitä miettiipi että oispa mullaki oma kulta..<33..No mie nyt en miestä löyä mistään.. Ketään ei vaan yksin kertasesti kiinnosta.. Vika on kai minussa..://

No... Omalla kohdallani ruma naamataulu, päiväkoti- ja koulukiusaus, varautuneisuus, joka asian todesta ottaminen, jatkuva masentelu ja pessimistisyys, "ketään ei vois vähempää kiinnostaa tommonen ku sä" -ajatus päässä hakkaamassa, osaamattomuus jne. jne. Voiko ihminen oikeestaan olla sen turhempi jos se ei osaa mitään, oo hyvä missään ja ku kukaan ei ees rakasta sitä? :< Ja kaiken lisäks jos sen vähäset ystävät asuu jossain 100km päässä ja se näkee niitä ehkä kerran vuodes jos sitäkää ja sit ekat kaverit löytäny joskus 14vuotiaana netin kautta nii abloodeja vaan... -____-' Ja jos suhteeseen joutuiski nii mitä syytä sil toisel muka olis ees pitää? -_______-' Yksinäisyys on monien yhtälöisen summa. Siihen yhdistettynä koulukiusaus ja alituinen stressipelkotila on kieltämättä vähän ikävä yhdistelmä mutta kyllähän siitä selvittiin 14vuotta yksinäänkin :D Mutta nooo... saa ny nähdä miten tää loppuvuos menee ja lähteekö parempaan suuntaan ku pääsee pois täältä...

Ujopelkuri muokkasi viestiä 02:50 06.09.2008