ite jouduin eräässä yli vuoden mittasessa suhteessa "nyrkkeilysäkiks." Jätkä löi mua mennen tullen ja välillä hakkas oikein pahastikin. :/ Asuttiin samassa kämpässä 4 kuukautta ja sitä aikana se ehti hakata mut 7 kertaa todella pahaan kuntoon, mutta lääkäriin en päässy vaikka tarvetta olis varmaan ollu. Samanen jätkä vei mun rahat ja pelas ne, ei päästäny mua kämpästä pihalle, vei mun puhelimen etten pystyny soittamaan kenellekään. Se oli niin mustasukkainen, että halus pitää mut itellään mutta olin sille oikeastaan vaan kotiorja joka siivos, laitto ruokaa, tiskas astiat ja oli sängyn lämmittäjä.
Jätkä ite ryyppäs ja vahti mun jokaista liikettä ja yksikin pieni moka ja turpaan tuli. Yksikin tupakka päivässä liikaa ja turpaan, nukuin liian pitkään ja tuli turpaan. Jos meillä kävi kavereita, niille ei saanu sanoo sanallakaan mitä mulle oikeesti kuului. Piti aina vetää joku "hymy perseeseen" reaktio heti ja olla silleen että elämä oli täydellistä.
Lopulta pääsin suhteesta niin, kun jätkä pääst töihin. Pääsin juttelee mun siskon kanssa ja se hälytti mein faijan paikalle ja saatiin mun kamat pois kämpiltä.
Jätkä sai tietää vasta töistä tullessaan että olin lähtenyt kokonaan ja häippäs ite samana päivänä pois maisemista, ettei olis jäänyt mun porukoitten kynsiin.
Traumat jäi ja polvi edelleen paskana tuosta ajanjaksolta eli vuotta myöhemmin.
Luottamus miehiin ei oo kunnolla tullut takaisin, koska pelkään edelleen hakkaamista. :/
Että tämmöstä..

huom olin suhteessa yli vuoden josta viimeset 4 kuukautta asuttiin kimpassa.
En päässy lähtee kämpästä mitenkään. Siinä oli se ongelma. Mulla meni koulu ihan perseelleen ja muukin elämä. Siinä jotenki "tottu" elämään, kun luuli rakastavansa toista. Omaa tyhmyyttä kai se sit oli..

no niin kai voin mutta mitäs olisit ite tehny jos et ois päässy kämpästä millään ulos?? kysynpä vaan..