Hannu_O kirjoitti:
No niin, koulut on alkaneet ja sen myötä, ikävä kyllä, myös koulukiusaamiset. Mutta mikä sitten, ja miksi, on kiusaajan ja kiusttavan rooli, siinäpä kysymys jota kenties kannattaa pohtia enemmänkin.
Itse olen sitä mieltä että vähiten syypäitä ovat niin kiusattu kuin kiusaajakin, miksikö, tässä teoriani siihen. Jos lapsi koton pienestä asti kasvatetaan kunnioittamaan itseään, kunnioittamaan muita ihmisiä kuin itseään. Jos lapsi kasvatetaan yhdenvertaiseksi muiden kanssa ja hyväksymään ensin omat niin huonot kuin hyvät puolensa, ja hyväksymään muut ihmiset, kokoon, väriin, kansallisuuteen tai muuhun asiaan liittymättä, samanvertaisena itsensä kanssa niin sanokaapa mitä syytä tälläisella lapsella olisi kiusata muita, ei mielestäni mitään.
Mutta toisaalta jos lapsi kotonaan jää huomiotta, jää vaille lämpöä tai rakkautta, jos lapsi koton jää vaille sitä yhtä tärkeää asiaa, sitä että häntäkin kuuluu vanhempien kunnioittaa yhtä lailla kuin iteään, jos lapsi näistä jää paitsi niin hän kenties alkaa hakea huomiota väärin keinoin, keinoin joista ajan mittaan kärsii eniten itse.
Mutta jokaisella kiusaajalla on tarve etsiä jotain mistä on jäänyt itse ilman, ja niihin asioihin löytyy useimmiten syy kotoa, ei aina mutta useimmiten.
Siis älkäämme ensimmäisenä syyllistäkö kiusaajaa tai kiusattua, menkäämme ensin kasvatuksen perussijoille, kotiin ja siihen mitkä eväät sieltä on lapselle annettu, voi olla että moni asia saisi ihan uuden lopputuloksen, ja kenties niin kiusattu kuin kiusaaja voisivat olla jopa ystäviä keskenään, se kun ei vaadi kuin tervettä itsekunnioitusta ja toisen kunnioitusta.

basha kirjoitti: