Aina voi mennä yhdelle, yhdenkin jälkeen.

Nimi:
Aina voi mennä yhdelle, yhdenkin jälkeen.
Kuvaus
vai eikö muka voi? :D
Kategoria:
Muut
Perustettu:
25.09.2009
Jäseniä:
473

Aina voi mennä yhdelle, yhdenkin jälkeen. -

OLUEN HISTORIAA!!

Lisää kirjanmerkki » Keskustelut » Aina voi mennä yhdelle, yhdenkin jälkeen. » OLUEN HISTORIAA!!

Kirjoittaja

OLUEN HISTORIAA!!

ozzy1
28.09.2009 10:44

ozzy1


Tarkkaa tietoa ei ole siitä milloin olut virallisesti keksittiin. Jotenkin näin se kai olisi voinut alkaa:
Leipää varten Kerätty ohra unohtui sateeseen ja kastunutta ohraa kuivataan auringossa muutama päivä, jolloin se mallastui. Sen jälkeen mallastuneesta ohrasta tehtiin leipää joka taas kostui. Kun leivän sokerit ja tärkkelys liukenivat ja ilmassa leijuva villihiiva ja seos yhdistyivät, alkoi käymisprosessi. Onneton viljelijä jonka pilaantunut sato itse asiassa aateloitui, tajusi että lopputuloksen mallastuneesta ohrasta saatiinkin humalluttava seos. Näinkö se alkoi??

Aivan sama miten se lopultakin keksittiin, oluen sanotaan olevan yksi vanhimmista alkoholijuomista.
Hieroglyfien sun muiden arkeologisten löytöjen perusteella, on olutta valmistettu 6000–9000 vuotta. Tavallisimmillaan varhainen olut valmistettiin osittain paistetusta leivästä, ja sitä maustettiin kuminalla, inkiväärillä, muskottipähkinällä, hunajalla, katajalla, hedelmillä tai marjoilla.

Egyptiläiset lisäsi siihen panoprosessissa taatelisokeria ja oluen säilyvyys kasvoi.
Nyt alkoi oluen valmistaminen suuremmissa määrissä, ja ensimmäiset kaupalliset panimot saivat alkunsa.
Oluen valmistajina toimivat Papisto ja papittaret… HUHHUH!! Papittaren valmistama olut ei ole voinut olla kuin hyvää, oli se sitten tehty vaikka sammalesta.

Rooman ja Kreikan valtakaudella Viini syrjäytti oluen myyteissä ja kulttuurissa.
Etelä Euroopan ilmasto kun kasvatti hyvin viiniköynnöstä, ja se oli helpompaa valmistaa.

Pohjoisessa Belgiassa, Saksassa nykyisen Ranskan alueella ja Skandinaviassa oluenpanotaito kuitenkin jakoi kehittymistään.

Munkit Lageroivat oluen ja se pehmeni kylmävarastoinnin johdosta, se kun onnistui kätevästi kylmissä vuoristoluolissa.
Humala astui oluenvalmistukseen n. 700–800 luvulla. Varhaisin kirjallinen tieto löytyy 1100 luvulta
benediktiininunnan Hildegraden kirjoituksista.
Toinen tärkeä vaihe oluen valmistuksessa on vuodelta 1516 jolloin Baijerissa tuli voimaan “Reinheitsgebot” oluen puhtauslaki. Se määrää oluen valmistuksessa käytettäväksi vain vettä, mallasohraa, mallastettua vehnää, tai humalaa. Hiiva lisättiin listaan myöhemmin. Laki on kumottu hiljattain mutta useat panimot tänä päivänä ilmoittavat ylpeänä etiketeissään noudattavansa vielä kyseistä lakia.

Oluen valmistus pysyi muuttumattomana 1700 ja 1800 lukujen taitteeseen jolloin höyrykoneen
keksimine paransi liikenneyhteyksiä kylmäsäilytystä. Nämä ja muut teollisen vallankumouksen hedelmät takasivat sen että valmistus muuttui laajaksi teollisuudeksi.