Tämä kolumni tulee mitä luultavimmin aiheuttamaan myrskyn vesilasissa.

Se mikä minua kiinnostaa on, että miten Te koette kirjoituksen? Liian rankka? Täysin oikeutettu?

Muita keskustelun pointteja voisi olla vaikka medialukutaito, julkaisukynnys ja kaksinaismoralismi.

Olkaa hyvät nauttikaa.

En ymmärrä tätä kohua mikä ainakin mun kavereissa on ilmennyt. "vitun ämmä, se mistää mitää tienny" ym. Toihan on ihan helvetin asia kirjotus, totuus jonka kaikki unohtaa ku joku tollanen "nobody" kuolee. Nimenomaan surkuhupaisa hahmo Tony oli, melkein samaa kastia Nykäsen kanssa. Katotaanpa sit millasta kaunokirjotusta tulee ku Nykänen heittää veivit. Yleensä se menee vaan näin, kun kuollaan ni tahdotaan muistaa vaan ne hyvät jutut ja keksiä alkoholismille, huumeille ja laittomille aseille selityksiä. "Sillä nyt vaan oli niin vaikeeta, kyllä ase taisteli kuitenki urheasti loppuun asti!" Justiinsa juu.

Hyvä Kaarina Hazard!

Deabru on mielestäni oikeilla jäljillä. Tämä median kaksinaismoralismi on yksi pilkankohde tuossa kirjoituksessa ja toisena tulee suomalaisten perverssi tapa glorifioida renttuja ja jos vielä kolmantena haluaa nähdä henkilökultin / myytin luonnin kritiikkiä, niin sillekin on olemassa muutama kohta mitä tekstistä voisi lainaa.

Muita mietteitä?

Ja nyt voisi melkein 24h:n jälkeen miettiä sitä minkä takia siitä Nykäs-heitosta ei ole noussut kohua.

Siinä kuitenkin päivitellään, että ihminen on vielä ELOSSA, jos pistää ilkeät kakkulat silmille, niin tuosta voisi lukea että Hazard toivoo Nykäsen liittyvän maatuvien riveihin.

Kumpi sitten on ikävämpi? Kirjoittaa ikävästi kuolleesta vai toivoa elävän ihmisen kuolemaa?

No itse asiassa saattaapi olla ikävästi kirjotettu kuolleesta, mutta realistista, joten siinä se ero. Totuus on totuus, ite tappo ittesä, suhteellisen turha äijjä, kaikenmaailman viina ja nappi -sekoilua ja aseetki vielä siihen mukaa ni joidenkin ihmisten mukaan siitä syntyy ilkeyttä? Ehei vaan realismia.

Ite kyllä jollain tasolla diggailin Halmeesta.
Ja kolumni oli mun lukemana katkeran femakon avautuminen ja vihaista ja rumaa kielenkäyttöä. Tän tyyppistä tekstiä en toivoisi suomalaiseen mediaan.

Jutussa media kritiikki oli aika sivuseikka. Enemmän keskityttiin häpäisemään Halmetta ja myös häntä äänestäneitä.
Ja jopa ihmiset joilla on sosiaalisia ongelmia tai sairautta saivat tylyn tuomion toisen luokan kansalaiseksi.
Mutta tämmöstä ylemmyyden tunnetta voi tietysti vasurifeministiltä odottaakkin.
Ymmärrän hyvin ihmisten ärtymyksen.

Kyllä tästä jäi vähän sellanen maku, että epäonnistunutta ja sairasta miestä lyödään kun vierasta sikaa vielä kuoltuakkin.
Kun kissa poistuu, niin rotat hyppii pöyällä vai miten se meni.

No ei se sinällään mua ainakaan häiritse, että Halmetta arvostellaan tai hänen ongelmistaan puhutaan ääneen.
Mutta tyyli millä se tehtiin ja varsinkin ajankohta osoitti mun mielestä erittäin huono makua.
Mutta kai tää oli tarkaan suuniteltu juttu, maksimaalisen huomion saamiseksi kirjoittajalle itselleen.

Ja lähinnä henkilön ulkonäköön painottuva kritiikki ja nimmittely on ylipäätää aika mautonta. Ja sopii korkeintaan ylä-aste ikäisille.
Ja ei toisen saurauden pilkkaaminenkaan kovin ylevää ole.

Kaarinan Halme kolumni JSN:n eteen.

Nyt on aiheessa voisi ottaa jo kantaa JSN:n tulevaan tuomioon. Tuleeko vapauttava päätös vai tuomio?

Ja sitten se odotettu loppusoitto koko tälle draamalle.

Tiedän aiheen olevan jo koluttu loppuun, mutta jos Mattiesko ottaa aisan käteen ja alkaa raapustamaan totuuksia kiveen, niin onhan siitä luettava.

Ja ehkä keskusteltava?