Viimeyönä näin niin outoa unta että pakko kirjoittaa tänne.
Silloin kun olin pieni, meillä oli kaunis mökki luonnon keskellä missä ei ollu ihmisiä lähimaillakaan, niin nyt tässä unessa sen mökin tilalla oli joku vanha puinen kappeli, ja venevajan tilalla oli iso varastohalli, ja papan verstaan tilalla joku hylätty ja rikkinäinen kerrostalo jne...
Kaikkialla oli hämärää, likaista ja rikkinäistä. Ruostetta ja rikkinäisiä ikkunoita.
Kasvit nuokkui, eläimiä ei ollut, ja nurmikon tilalla oli asvalttia.
Tynnyreitä missä oli nuotio paloi kaikkialla, ja istuin kappelin portailla ja itkin.
Olin luovuttanut ja päättänyt etten enää jaksa.
Samalla kun pimeydestä kuului rapinaa ja raskasta hengitystä, tiesin että ne olennot tulee taas, ja tällä kertaa en yritä karkuun.
Yhtäkkiä muutama mun kaveri tulee jostain, nappaa mua kädestä kiinni ja sitten juostaan. Juostiin niin että jalkoihin sattuu, vilkuilen taakseni ja siellä juoksee nelinkontin laihoja ja zombien näköisiä ihmisiä, mutta ne oli enemmänkin jotain puoliks lepakoita ja puoliks ihmisiä ku zombeja. Ne oli TOSI nopeita, ketteriä, ja fiksuja.
Kiivettiin hylätyn hallin kattoparrujen päälle piiloon, ja istuttiin ihan hiljaa. Näin paikaltani ulos missä nuotion valossa näkyi ihmisiä, jotka raadeltiin kappaleiksi ja syötiin näiden olentojen toimestä jotka ensin ajoi meitä takaa.
Tälläistä poakoilua ja kauhua jatkui tosi pitkään, kunnes olin enää kaksin yhden haavoittuneen tytön kanssa, ja istuttiin piilossa jossain viemärikaivossa.
Siellä oli joku salkku, ja sen päälle oli kirjoitettu verellä "veri pelastaa".
Avasin sen, ja se oli täynnä lääkeruiskuja missä oli noin 8milliä jotain sinistä ainetta.
Kaveri alkoi näyttää tosi huonolta, ja tiesin että joko se kuolee kohta, tai se muuttuu samanlaiseksi olennoksi, jotain on tehtävä.
Imin ruiskuun omaa vertani niin että se muuttui violetiksi, ja tuikkasin sen kaverin rintaan. Hetken se huusi ja vaahtosi niin että olin valmis lopettamaan sen, mutta sitten se retkahti ihan hervottomaks. Hetken katselin sitä, sitten kokeilin pulssin ja ravistelin sen hereille. Se parantui täysin!
Etittiin laudanpätkät joihin saatiin jostain paljon nauloja, ja kastettiin ne kaikki parantavalla aineella ja juostiin ulos riehumaan.
Muutamia olentoja lyötyämme, huomattiin että ennen kun ne sammuu ennen parantumista, jos ne kerkiää purra jotakuta, nekin parantuu.
Kaikki alkoi ensin riehua ja raapia ja purra ympäriinsä, ja sitten tipahdella yks kerrallaan.
Juostiin takaisin kappelin portille, ja meitä piiritti tosi monta olentoa joita ei oltu "parannettu" vielä.
Tiirikoin meidät sisälle ja paiskattiin ovi kiinni.
Siellä oli jotain ihmisiä kaikkialla, niillä oli aseet ja mauttomia xena vaatteitä kaikilla. Joku vittumaisen amazonin näköinen nainen huusi ettei liikettäkään enää, ja että ne tappaa meidän jos ei mennä takasin ulos.
Kerroin että mulla on parannus keino, ja ne ei meinannut uskoa ennenkun kaveri näytti puremajälkensä ja ne huomas että se ainakin käyttäytyy nyt jo ihan normaalisti.
Lupasin niille kaikille sitä ainetta jos saadaan olla siellä.
Ne ei meinannut suostua, ja just kun riiideltiin ja huudettiin toisillemme, se ampui mua, ja kaikkialla alkoi kuulua jostain helikoptereista ja kaiuttimista että parannus on keksitty, pysykää suojissanne, armeijan väkeä on tulossa. Kuulin tuon kuulutuksen samalla kun kaaduin taaksepäin, ja paiskauduin lattiaan.
Kaveri huutaa mutta en kuule mitään, tunsin kuinka alkaa paleltaa ja kuolen.
Heräsin siihen kun kuolin!

Huh mikä uni, tosi eläväinen ja muistan kaikki masemat ja hajut ja pelon tosi hyvin!
Nyt kun ajattelee niin tulee vähän mieleen joku I am legend leffa tai joku sellanen, ja en oo kattonu aikoihin tuollaisia.
Voi olla että kun oon kipeä ja on kuumetta niin se villiinnytti mun unet tuollaseks =D