Puhun maratoonarin näkökulmasta ja minulle lenkkeily/juokseminen merkitsee hyvin monia asioita.


Se on itsensä kehittämistä yhä nopeammaksi ja kestävämmäksi, oman potentiaalin etsimistä treenin kautta ja sen toteuttamista sitten kisassa.
Se on halua kokea vapauden tunne, joka usein syntyy kun juoksee oikein vauhdikkaasti tarpeeksi pitkään.
Se on omien rajoitustensa ja itsensä voittamista (esimerkiksi minä kuvittelin joskus että en pysty juoksemaan kovilla pakkasilla kuten -15-30 ja nykyään juoksen reilun viidentoista kilsan normilenkkini useinkin parinkymmenen asteen pakkasella, kaikki rajoitukset onkin mentaalisia ja siksi voitettavissa).
Se on iloa joka syntyy uudesta ennätyksestä.
Se on iloa ja nautintoa vauhdista.
Se on itsensä kunnossa pitämistä.
Se on meditaatiota joka puhdistaa kaikesta siitä henkisestä kuonasta mitä maailma päälle syytää.