Kerran lakkasin hetkeksi ajattelemasta.

Sillä hetkellä minut valtasi outo tunne. Aivan kuten jokin olisi koskettanut sisimmäistäni. Tunsin kokevani jotain mullistavaa! Hetken aikaa annoin tämän tunteen velloa minussa, nauttia siitä eriskummallisesta hetkestä. Tiesin silloin, että jumala on ja hän elää! Tiesin siinä hetkessä, miltä uskovasta tuntuu. Minua pelotti, minua suututti. Olin jäänyt niin paljosta paitsi..

Hetken päästä rupesin taas ajattelemaan ja jumalan olemassaolo lakkasi. Onkohan näillä kahdella asialla(ajattelun puute, jumala), jokin kumma yhteys...