Ei se mun mielestä mitään hirveetä paskaa ole. Onhan toi nyt ihan erilaista matskua ku Fruscianten aikaisemmat ja joihinkin väleihin tungettu ihan ihme instrumentaalihäröilyjä, mut silti tykkään kyllä. Äijän ääni ja soitanta on vaan niin eeppistä ettei voi olla tykkäämättä, Letur Lefr on mulla ainakin sellanen teos että sen voi kuunnella vaikka kuinka monta kertaa ja löytää joka kerralla jotain uutta.

Parhautta. Jotkut biisit vaatii mieltä laajentavia, mutta parhautta silti :)