Olen tullut siihen tulokseen, että iän kertyessä saa hyviä fiiliksiä aina vain vaikeammin. Onko ihmisellä joku fiiliskeskus joka kuluu vai mitäs muut ajattelee?

Hmm, itse en ole kyllä huomannut vielä tällaista. Koko ajan tuntuu paranevan meininki ennemminkin

Olen aika samalla kannalla kuin Poop eli nautin juuri niistä pienistä, olennaisista asioista. Jos tarvitsee vuoristoratafiiliksiä jotta tuntee jotain eikä kykene saamaan enää mistään tavallisesta tai minimaalisesta mitää irti niin se on selvä merkki siitä että aistit ovat muokautuneet sen mukaan mitä on vastaanottanut eli luultavasti paljon vahvoja ärsykkeitä ympäristöstä.

Nykypäivän media on hyvä esimerkki siitä kuinka negatiivisia uutisia sataa niskaan jatkuvasti että tekee mieli suojautua jo bunkkeriinsa ja odottaa että taivas tippuu niskaan eikä positiivisten tai edes neutraalien uutisten julkaiseminen kannata koska se ei lukijoita kiinnosta saatika vastaa heidän stimulanttien tasoa. Ja toki kuten jo mainittu, nuorena on paljon enemmän virtaa eikä vielä tiedosta kaikkea ympärillä jolloin on saatavana paljon erillaisia ärsykkeitä - kunnes heikot ärsykkeet turruttaa vahvoilla ärsykkeillä. (YOLO-meininki) :p

Tosta ajasta, se menee nopeasti koska ei huomioi kaikkia perusasioita vaikkakin tekee ne silti koska pitää niitä itsestäänselvyytenä ja keskittyy siihen mikä ei ole vielä ihan peruskauraa. Sit onkin jo ilta ja pitää mennä nukkumaan mukanaan tunne ettei kerennyt tehdä mitään. Erittäin tuttu tunne. :)

Päivastoin vanhempana parempi fiilis, kun ei enää stressaa asioista. Pilluja on pantu jo niin paljon, ettei ole enää mitään todistettavaa. Ja voi sanoa eläneensä hyvän elämän jo nyt. Voi ottaa rennosti vastaan mitä eteen tulee. Ja muutenkin kokemuksen tuoma viisaus on valttia asiassa jos toisessa.