ookoo, täst on hyvä alottaa. ite kävin Rann-Jv AUK:n,aluks se tuntu kurin puolesta ihan helvetiltä, pää meinas hajoo joka päiväseen huutoon ym... ja toinen asia oli fyysinen puoli, siel juostii koko ajan ihan minne vaan mentiin ja mitä vaan tehtiin... mut loppujen lopuks kaikki noi ei enää tuntunu pahalt ku ne oli joka päiväsii rutiinei, nyt ku ajattelen nii se oli vaa hyvä koska siinä kasvoi se niin sanottu "itsekuri" ja fyysinen kunto. opeteltiin aika monia eri aselajien asioita kyseisellä linjalla... mm. aketusta, suojeluu, pioneerien hommii.. mut suurimmaks osaks koulutuksen pää paino oli Rann-JV:n puolella, eli asekäsittelyssä, onhan RK meidän elinehto.. :D muistoja on kaiken laisia, huonoja hyviä.. mm yksi huonoimmista muistoista on kylmä kiikala keskellä talvee, paikka jossa linnutki lentää väärin päin. Rann-JV majohajo ja sen jälkeinen "jäistä pelastautuminen" eli avantoon hiihtäminen, karua.. mutta toisaalta kaikki toi rankkuus opettaa kestää kovemmissaki tilanteissa.. hienoja muistoja on esimerkiksi räjäytyspäivä, päästiin kokeilee vähä kaikenlaisii räjähteitä ja opeteltiin panostamaan erilaisii paikkoja.. hauskaa oli =) on niitä muitaki hienoja muistoja mut nty en rupee kertoilemaan niist muuten täst tulee jo kokonainen elämäkerta.. :D kertokaa muutki saman käyneet kokemuksianne ja muistoja... ois kiva kuulla niitä :)

semmone asia unohtu mainita, että tulipa muuten useempaan kertaan oltuu hyökkäämässä, viivyttämässä ja puolustamassa.. :D