Haluaisitko törmätä siihen siviilissä?

Tämä on todellakin hyvä aihe miettiä. Yksi pointti tässä on miesten ja naisten ns. tasa-arvoisuus. Voiko tai tulisko miehen ja naisen olla täysin saman arvoisia kaikissa tilanteissa? Minusta ei. Pilaisin monta hyvää ystävyyssuhdetta jos kohtelisin naisia ja miehiä täysin samalla tavoin.

Onko tämä enemmän naisia koskeva ongelma kuin miehiä. Uskoisin näin, harvoin mies antaa ulkonäön vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Kun taas nainen käyttää omaa ulkonäköään hyväksi miespuolisten ystävien kanssa, ja etsii monesti tarkoituksella rumempaa naisseuraa.

En väitä kaikkien naisten näin tekevän mutta ainakin monet kauniit naiset. Aihe on koluttu satoja kertoja läpi ja vastaväitteiltä katoaa pohja kun ylipainoinen ja finninaamainen ystävänne soittaa ja sanoo olevansa valmis lähtemään baariin. Kuulostan ehkä raalta ,mutta olen niin usein nähnyt miten kauniit naiset lähtevät baariin "bestiksen" kanssa, joka on seinäkukkasena kokoillan.

Nyt teistä iso osa ajattelee että mitä paskaa toi mies selittää, kyllä muut miehet olis siitä huomauttanut jos toi olisi totta. Noh siinäpä tän jutun pointti on, me emme koskaan sanoisi tuollaista teille päin naamaa, miehet eivät kohtele naisia siten.

uskoisin että nuorilla naisilla tämä ulkonäkö vaikuttaa kaverisuhteessa paljonkin... halutaan siihen porukkaan jossa kaikki suositut tytöt ovat, miksi muuten näitä porukoita syntyisi jollei juostaisi ulkonäön perässä?

oma paras kaverini on vuonna 1989 syntynyt tyttö jolla on täälläkin kuvia nick on pink_pig :) tyttöjen kanssa tulen paremmin toimeen yleensä mutta hauskaa haluan lähteä pitämään miesten kanssa :) ei huolia eikä piilovihaa, yksinkertaisempaa :)

Ystävyyssuhteisiin, ehkä jopa enemmän kuin seurusteluun, vaikuttaa se fraasi mitä olen nähnyt täällä viljeltävän taajaan: "ulkonäköön ihastutaa, luonteeseen rakastutaan".

Eikö sama asia päde myös ystävyyssuhteissa? No, minkä takia se vaikuttaisi muka enemmän? Seksin takia. Jotkut ihmiset sietävät täyttä tolvanaa tai patalappua "seurustelusuhteessa" vain sen takia, kun seksi on niin hyvää.

Kaverisuhteissa tätä täkyä ei ole.

Kaverisuhteen ja seurustelusuhteen eroistakin olisi hyvä muutama ajatus tähän pistää. Mielestäni selvin ero näiden kahden välillä on juuri tuo seksi, seurustelusuhteessa sitä on ja kaverisuhteessa ei.

itse olen huomannut viihtyväni paremmin poikaporukassa, kuin naisten kesken. baarissakin välillä tulee huomattua, että porukan naiset ovat siirtyneet omaan pöytään keskustelemaan jo aikoja sitten, kun itse taas istuu ainoana naispuolisena miesten seassa.

en ole ainakaan itse koskaan tietoisesti halunut ystävystyä tietynnäköisten ihmisten kanssa, enemmän tulee seurattua toisen käyttäytymistä, intressejä ja luonteenpiirteitä.
en ole koskaan ymmärtänyt tätä - varsinkin yläasteikäisille yleistä - kaveripiirien muotoutumista, missä piireihin pääsee tietyillä ulkonäkökriteereillä, käytetään samalaisia vaatteita ja halutaan olla 'in'.

mitä tulee tyttöporukassa liikkuvan miehen homoksi leimaamiseen, niin tottahan se on, näin usein käy. osittain ymmärrän tuon homoksi leimaamisen (yleisesti ajatellaan että homot ovat naisellisia), mutta toisaalta, miksi tällainen henkilö olisi yhtään sen 'homompi' kuin miesporukassakaan liikkuva. en ymmärrä myöskään sitä, että tietynlaisten ihmisten kanssa ei voi ystävystyä, jotta muut eivät saisi itsestään vääränlaista kuvaa. hyvänä esimerkkinä juuri naisporukassa liikkuva mies. jos henkilö itse viihtyy paremmin naisporukassa, niin miksi käydä miettimään mitä muut siitä ajattelevat, jos itsen on hyvä olla, niin antaisi muiden ajatella niin kuin haluavat.

kaverit kavereina ja ihastukset ihastuksina. näin olen aina asian nähnyt, ja näin se on omalla kohdalla aina ollutkin, enkä ole edes tullut ajatelleeksi, että joku vastakkaista sukupuolta (tai no miksei tietty samaakin) edustava kaverini/ystäväni olisi voinut nähdä asian toisella tavoin. toki tiedän, että miespuoliset ystäväni kohtelevat minua eritavoin kuin toisiaan, mutta niinhän he kohtelevat kaikkia muitakin naisia. eihän lapsiakaan kohdella samalla tavalla kuin aikuisia, se on vain luonnollista käyttäytymistä, vaikka haluaisi olla kuinka samalainen kaikkia kohtaan, on se mahdotonta, sillä toisten kanssa eivät päde samat säännöt kuin toisten. itse voi pysyä samana, persoonaa ei tarvitse muuttaa.


en tiedä oliko tässä nyt mitään pointtia, mutta kirjotinpa jokatapauksessa...

itse en katso ulkonäköä kavereissani. Mitä järkeä siinä olisi?

Luulen, että ala-aste ikäiset tytöt ja pojat valitsevat kaverinsa jokseenkin ulkonäköön jokseenkin intuitioon tms perustuvasti. Mutta täytyy myöntää, että nykypäivänä kouluissa oleva "jengiytyminen" eli jonkun porukan perustaminen kaveri porukalla on yleistä. Koulutuksessani vasta käsiteltiin, miten varsinkin tytöt valitsevat kaverit näissä jengeissä useasti seuraavalla tavalla; jos et käytä tätä merkkiä, tämän näköistä meikkausta tai mitä tahansa muuta "jengiläisiä" yhdistävää tekijää, et kuulu "jengiin". Tiedä sitten kuinka moni aikuinen katsoo ensin ulkonäköä ja sitten vasta yrittää aloittaa kaverisuhdetta. Luoja tietää muttei kerro...

Huono itsetunto loistaa semmoseta "valikoimisesta", ite en pidä merkittävänä ystävien ulkonäköä, oli sitten mies tai nainen, jos on loisto tyyppi niin se on pääasia.
Mielenkiintoinen kommentti PainConfessed:lt tämä:
"Ongelma nais-mies -kaverisuhteessa, jossa toisen ulkonäkö ei kiinnosta sinua, ja siksi suhde toimii kaverillisena, on se, että usein tällöin tunne ei ole molemminpuolinen."
mulla itellä on naispuolinen ystävä joka on kuukauden itseäni nuorempi ja pidän häntä pikkusiskona vaikkei sukua ollakkaan, mutta en usko että kumpikaan olisi toiseen "salaa ihastunut".

Boxi muokkasi viestiä 12:58 15.10.2006

Suuri osa kavereista on likkoja. On laihoja ja vähän isompia. Ei sillä ulkonäöllä ole mitään väliä. Jos on hauskaa ja tulee toimeen, niin ei siinä naamalla ole mitään väliä.

Tätä on tässä todettu jo muutamaan otteeseen, mutta sanonpa nyt vielä oman näkökantani kuitenkin: Kauniit muodostaa omat porukkansa ja "vähemmän kauniit" omansa. Niin se vaan on. Ainakin nuorempien keskuudessa ja nuoremmilla tarkoitan nyt suunnilleen alle 30-vuotiaita (karkea arvio). Jos joku selvästi keskivertoa paremman näköinen pyörii vähemmän suosittujen porukassa, niin sitä katsotaan kummeksuen ja jotkut jopa kehtaavat miettiä "miksi se noiden kanssa viettää aikaansa, kun saisi parempaakin seuraa?". Arkielämässä tämä on nähty todeksi, mutta ehkä siinä onkin vain kyse yhteiskunnan/enemmistön luomista ennakkoodotuksista.

Ja sitten mitä tulee miesten ja naisten väliseen ystävyyteen, niin minun mielestäni suurin merkitys on sillä, missä yhteydessä tai milloin on tutustuttu. Esimerkiksi lapsuudenystävien kanssa kaverisuhde on yhtä mutkaton kuin samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa, koska ystäviksi on kasvettu ajan myötä, eikä silloin mietitä, onko toinen hyvän näköinen vai ei. Näin ainakin omalla kohdalla. Myös silloin, kun tutustuu ihmiseen ns. pakkotilanteissa; töissä, koulun ryhmätöissä, harrastuksessa jne. eli joutuu väistämättä tekemisiin toisen kanssa, ei ole ainakaan niin paljoa pelkoa siitä, että ystävyys perustuisi ulkonäöllisille kriteereille. Vasta sitten kun on kyseessä ns. puhdas valintatilanne, jossa henkilö itse saa vapaasti etsiä seuransa (vrt. ensimmäinen koulupäivä koulussa), astuvat ulkonäkökysymykset enemmän esille.

En väitä, että kukaan ajattelee valintatilanteessa "hei, tuo tyttö on yhtä kaunis kuin minä, menenpä juttelemaan hänen kanssaan", vaan tarkoitan sitä, että jos ei ole synnyinlahjana sattunut saamaan niin paljoa ulkonäöllisiä avuja kuin keskimäärin ihmiset, niin itsetunto on kyllä ehtinyt siihen ikään mennessä laskea sen verran, että ihminen ei vain yksinkertaisesti kehtaa tehdä niin innokkaasti tuttavuutta ns. kauniinpien kanssa. Joko siksi, että pelkää joutuvansa vertailun kohteeksi tai siksi, että kuvittelee "paremman näköisten" katsovan häntä karsaasti.

(Ja pyydän anteeksi, jos yritän herätellä jo kuollutta ja kuopattua keskustelua.)

Keskusteluhan ei ole kuollut jos siihen on jollain jotain sanottavaa, kuopattu se on vasta siinä vaiheessa, kun kukaan ei edes muista meidän jorinoita.

Kaverimieles tai ei nii en kato ulkonäköö! Se et onko pillu tai kulli ei kiinnosta jos viihdyn kyseisen ihmisen seurassa! Enemmän ku alkaa miettiin nii miespuolisten kanssa viihdyn enemmän mutta on sellasiakin muijia jonka kaa viihtyy yhtä hyvin.

Mäki oon sellane ihminen et sanon mitä ajattelen ja puheet ei oo oikeen tyttömäisii ikinä.. Eikä aina olemuskaan. Mua ei oo ainakaa ikinä kiinnostanu "suosittujen" ihmisten kaa oleminen!
En ala muuttaan itteeni jotta saisin joittenki huomion.

Oon kuka oon ja jos ei kelpaa nii CIAO... Muut miettiköön mitä haluaa. Ei kiinnosta!