Filosofia

Nimi:
Filosofia
Kategoria:
Harrastukset
Perustettu:
01.08.2007
Jäseniä:
18

Filosofia -

Mikä filosofian osa-alue kiinnostaa eniten?

Lisää kirjanmerkki » Keskustelut » Filosofia » Mikä filosofian osa-alue kiinnostaa eniten?

Kirjoittaja

Mikä filosofian osa-alue kiinnostaa eniten?

univ_hki
16.08.2007 23:50

univ_hki


- Minua kiinnostaa potentiaalisesti monikin osa-alue, alunperin looginen positivismi, sittemmin tieteenfilosofia ja yhteiskuntaetiikka, ontologiakin ym.

univ_hki
17.08.2007 16:08

univ_hki


- ankarimmillaan Wienin piirin loogiset positivistit (1920-luvulla) - Wittgenstein, Schlick, Carnap - kehittelivät universaalia tieteen kieltä (vähän kuten Leibnitz aiemmin) ja pitivät metafysiikkaa näennäisongelma-alueena ja pelkkänä kielellisenä sekasotkuna sekä väärinymmärryksenä. -- Arvostan Kantia (ja uuskantilaisuutta) sekä Lockea, josta hyvä ystäväni valmistelee väitöskirjaansa. --Psykologina eräänlainen klassinen lempiongelmani on body-mind -problem, ns. psykofyysinen kysymys.

univ_hki
17.08.2007 22:08

univ_hki


- kartesiolainen dualismi on vain yksi vastaus body-mind -ongelmaan muutamasta periaatteessa mahdollisesta. Takavuosina kannatin emergenttiä materialismia, enää en ole niin varma.
Filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys ja kolmijakoinen ajattelutapa on mielenkiintoinen. -- Ezmeralda, miten, millä tavoin tutkit transsendentaalista idealismia, se lienee tietämiskykyjemme raja-aluetta?

univ_hki
18.08.2007 09:42

univ_hki


- toki filosofinen keskusteluperinne on vanhaa, monimuotoista ja hitaastikin etenevää. Betrand Russell totesi kerran, että koko länsimainen filosofia on vain reunahuomautuksia Platonin ajatuksiin. Aitoon filosofiseen asenteeseen kuuluu mm. krittisyys, itsenäinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen, mitkä ovat hyviä kansalaistaitoja kaikille.

univ_hki
18.08.2007 11:47

univ_hki


- filosofinen ihmettelyhän on lapsille tyypillistä ja murrosiässä se usein tavallaan vielä elpyy, mutta häipyy sittemmin useimmilla taustalle myöhemmin aikuisuudessa. Suomalaisia on mainittu pohdiskelevaksi kansaksi, mutta ainakin ns. korpifilosofien ja riippumattomien yksityisajattelijoiden perinne on meiltäkin kovasti ohentunut. Esim. Ranskassa 'filosofinen osaaminen' on vanhaa kulttuuriperinnettä ja siellä käydään kuppilafilosofisia keskusteluja vakavassakin mielessä runsaasti. - Tahdon vapauden, determinismin ja indeterminismin ongelmakenttää olen myös pohtinut ja se tuleekin eri muodoissaan monesti esille ns. tavallisessakin elämässä.

univ_hki
18.08.2007 12:46

univ_hki


- olen lyhyen jakson 1990-luvun lopulla opettanut lukiossa filosofian kursseja psykologian ohella. Sen kokemukseni mukaan fi1-kurssin koko oli liian suuri (muistaakseni 36) ja ehkä enemmistö oli mukana vain pakollisuuden vuoksi. Sen sijaan fi2- kurssilla tehtiin ja käsiteltiin ansiokkaastikin erilaisia esseeaiheita ja fi3-kurssilla keskustelu sujui vieläkin paremmin pienen ryhmäkoon (12) ja asialle omistautuneiden oppilaiden ansiosta. -- Filosofisen suuntauksen muotoutuminen, vahvuus ja säilyminen eri henkilöillä lienee varsin moniselitteinen kehityspsykologinen ilmiö. Itse kiinnostuin lukioaikoina 16-17 -vuotiaana enemmänkin oma-aloitteisesti kirjaston kautta kuin koulun innostamana, vaikka silläkin oli vaikutusta.

univ_hki
18.08.2007 12:54

univ_hki


- psykologiassa tunnetaan termi 'locus of control' eli mittari ihmisten taipumuksesta sijoittaa vastuu omasta elämästään tai suppeammista asiantiloista/tilanteista itselleen, muille toimijoille tai ympäristötekijöille, supranumeeneille olioille tms. Tässä suhteessa ihmisten ajattelutavat poikkeavat huomattavasti toisistaan, vrt. omat vaikuttamismahdollisuudet tapahtumissa vs. 'inevitability' (väistämätön kohtalo). -- Tästä tulikin mieleen, myös stoalaisuus kiinnostaa meikäläistä.

univ_hki
18.08.2007 16:10

univ_hki


- toisilla perustavanlaatuinen filosofinen kiinnostus alkaa varhain (itse muistan 16-vuotiaana lukeneeni Russellin 'Länsimäisen filosofian historiaa' toimiessani R-Kioskin kesämyyjänä), esimerkkeinä Suomesta vaikkapa Esa Saarinen, Heidi Liehu ja Pekka Himanen, vanhempaa polvea Oiva Ketonen, jotka opiskelivat ennätysnopeasti yliopistossa nuoruuden harrastuneisuutensa pohjalta ja väittelivät tohtoreiksi 22-24 -vuotiaina. Esa Saarisen tultua tunnetuksi muuten Helsingin yliopiston filosofian laitoksen vetovoima kasvoi huomattavasti ja sinne pyrkijöihin ilmaantui runsaasti vanhempiakin kuin juuri ylioppilaaksi tulleita henkiöitä. -- E., annoit minulle vihjeen: aion piakkoin tutustua paremmin Spinozaan (minulla on jo pitkään ollut hyllyssäni lukemattomana monistekopiokansiona hänen teoksensa 'Ethics').

univ_hki
18.08.2007 20:46

univ_hki


- E., kiitos pitkähköstä selvennyksestäsi, josta osa oli tuttua entuudestaan (oikea etunimeni on Jukka / univ_hki). - Jossain vaiheessa alle kaksikymppisenä luin mm. katolisen jesuiittateologin Teilhard de Chardinin (1800-luvun loppu) ajatuksia vitalismista ja evoluutiosta, josta hän esitti, että Jumala on kaiken evoluution (luonnon edistyksen) ja luovuuden kärjessä. Tuolloin pohdin myös panteismia, jopa hylotsoismia, jonka mukaan henkeä (jumaluutta) on ainakin minimimäärä kaikkialla maailmassa ikäänkuin tasoittain ('kivi-, kasvi-, eläin-, ihmiskunta, spirituaalinen ympäristö). Näkemykset edustavat tavallaan kompromissia uskonnollisen ja darwinistisen maailmankuvan välillä. - Suomen Filosofisen Yhdistyksen 'Ajatus' -vuosikirjassa nro 63 (2006) oli artikkeli stoalaisuudesta Michel Foucault'n tulkinnan mukaan.

univ_hki
19.08.2007 09:32

univ_hki


- filosofinen keskustelu hyvästä elämästä - ainakin Aristoteleestä alkaen - on noussut 1990-luvun alusta alkaen entistä näkyvämmäksi aiheeksi, syystäkin. Tämä kuuluu ehdottomasti suosikkeihin, sillä asiallahan on merkitystä kaikille ihmisille, vrt. esim. onnellisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

univ_hki
02.11.2007 21:47

univ_hki


- yksilön hyveellisyyteen voi riittää pysyminen rikoslain rajojen ulkopuolella. Antiikin tulkinta hyve-etiikasta: jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän toimii automaattisesti niin. Tietämätöntä, paheellista henkilöä piti siis opettaa. Toki monet toimivat ristiriitaisesti: tätä sanottiin akrasiaksi, eräänlai- seksi luonteenheikkoudeksi.

univ_hki
02.11.2007 22:01

univ_hki


- Jo suhteellisen pienestä normi- ja periaatejoukosta voitaneen muodostaa eettinen tai moraalinen järjestelmä, 'minimiuniver- saali' käyttäytymisen ohjenuora. Systeemin soveltaminen käy- tännön tilanteisiin voi vain osoittautua yllättävän vaikeaksi monimutkaisessa maailmassa. Tarvitaan kokemusta, arvottamista ja arviointitaitoja. Tällaiseen reflektointiin, pähkäilyyn voi käyttää 'selecting by consequences' -jäsennystä: arvioidaan tapauksen valintavaihtoehtojen tai toimenpiteiden seurauksia todennäköisyyksineen ja sen mukaan, miten tavoiteltavia ne ovat ja tehdään päätökset tämän vertailun perusteella. Tositilan- teissa muuttuvat ympäristötekijät ja osallisten vaihtelevat egoismin/altruismin, prososiaalisuuden ja moraalisuuden tasot haittaavat yhtenäisten johtopäätösten saavuttamista.

univ_hki
02.11.2007 22:12

univ_hki


- Subjektiiviset elämänkatsomukset sisältävät osaltaan kogni- tiivisia elementtejä (maailmankuva, jossa on yhteisesti jaettuja aineksia). Järkiperäinen keskustelu näistä sisällöistä lienee siten yleensä mahdollista. Tasapuolista parhaan argumentin periaatetta noudattamalla intersubjektiivisesti perustelluimmat ja suurinta kannatusta + hyväksyntää saavat asiat ja väitteet nousevat pintaan. Tällaisia keskustelukierroksia läpikäymällä potentiaalisesti kaikkien osallistujien maailmankuva/elämänkat- somus voi korjautua, tarkentua ja täydentyä. Näin niiden 'totuu- denkaltaisuus' (truthlikeness) lisääntyy ja pätevyys kohenee.

univ_hki
02.11.2007 22:22

univ_hki


- Metafysiikassa mielikuvituksen lento ja luovuus lienee vapaampaa kuin muilla osa-alueilla. Tämä on ihan OK, jos asianmukainen kriittisyys pysyy mukana. Samoin
tietoteoreettista (epistemologista) seulaa tarvittaneen metafysiikan kehittelyprojektin päätelmien tarkastelussa. Näin siksi, että aihepiiri voi olla kiinnostavaa, mutta 'maaperä' pettävän epävarmaa.