ILOSAARIROCK 2010

Alkaa:	perjantai 16.07.2010
Päättyy:	sunnuntai 18.07.2010
Paikka:	Laulurinne
Osoite:	Laulurinne, Joensuu
Kaupunki:	Joensuu

Esiintyjät

Bad Religion (USA) Boban I Marko Markovic Orkestar (SRB) DevilDriver (USA) DJ Shadow (USA) Imogen Heap (UK) Katatonia (SWE) Queen Ifrica (JAM) Rise And Fall (BEL) UNKLE (LIVE) (UK) Ziggi (NLD)

Amorphis Circle Eppu Normaali Ghost Brigade Insomnium I Walk the Line I Was a Teenage Satan Worshipper Joensuu 1685 Kemmuru Lapko Manna The Micragirls Miss Saana and the Missionaries Mokoma Ricky-Tick Big Band Rytmihäiriö
Stepa Jenni Vartiainen Viikate

KAIKKI MESSIS VIETTÄÄ PLANEETTAMME PARASTA FESTARIA SEKÄ KESÄN SULOISINTA VIIKONLOPPUA!

Ilosaari 2009

Oli kesän kuumin viikonloppu ja festariyleisö oli vähintäänkin samalla aaltopituudella. Mä olin pikkuhuppelis, kuten olin ollut jo muutaman päivän. Kävelin raviradan telttalabyrintin seassa haravoiden vihreitten festaripleksien takaa omaa porukkaani. Tuntui aina yhtä vaikealta löytää takaisin teltoillemme, vaikka tuo reitti oli viikonlopun aikana kävelty jo kymmeniä kertoja.
Nautin kuinka aurinko poltti ihanasti selkää ja musiikkia kuului putkiradioista joka puolelta. Lopulta kuulin tutun kappaleen joka johdatti minut porukkaani.
Tiputin lähes tyhjän kaljatölkin nurmikolle josta lensi osa maassa makaavan Antin selkää. Hän möläytti jotain unissaan ja me muut tilanteen tasalla vielä olevat nauroimme. Porukka oli rennolla tuulella eikä kukaan ollut tähän aikaan vielä täysissä vauhdeissaan. Samalla tajusin parin tuntemattoman tytön ja muutaman hopparijäbän istuvan pavilionkimme lomassa. Reijonen ja Jesse pitivät heille seuraa, missä lienee tutustuneet. Miksi vaan featareilla jengi on niin rennolla tuulella ja uusia tuttavuuksia voi bongata mistä tahansa, mietin ja istuuduin alas Liuhiksen ja Royn seuraan.
Vilkaisin uudestaan tyttöjä kohti mutta nopeasti siirsin katseeni muualle huomattuani toisen tytöistä vilkuillen minua. Mietin sekunnissa hänen kuvaansa, näinkö oikein? Hän oli varmasti kaunein tähän mennessä tapaamani sinisilmäinen vaaleahiuksinen gimma koko mun elämässäni. Ja kuin hän olisi hymyillyt ihan, ihan varovaisesti. Ja kuin pieni, pieni pilke hänen silmäkulmassaan olisi tervehtinyt minua. Pikku paniikki skarppasi minua ja keksin jotain nopeaa sanomista Liuhikselle esittääkseni mukamas rentoa olemustani, vaikken tiedä kuuliko hän. Sen jälkeen katsoin häntä uudestaan. Päätin etten pelästyisi hänen katsettaan tällä kertaa vaan antaisin katseidemme tutustua toisiinsa, sitten hymyilisin salaperäisesti ja nyökkäisin pehmeästi katseeni irti.
Tunsin jotain ihanaa vatsanpohjassani. Nytkö se oikeasti tapahtuu? Voisko tossa friidussa olla sitä jotain?

Me siirsimme katseitamme edes takaisin toisistamme, se oli kuin ihanaa peliä jolla ei ollut sääntöjä eikä tarkoitusta, mutta molemmat osasivat sen täydellisesti. Yhteytemme oli ainutlaatuinen. Se tuntui ihanalta, kuin olisin löytänyt jättimäisen niityn keskeltä kukkasen, sen yhden ainoan ja oikean. Siinä hän oli, odottaen vain ottajaansa. Tuon tytön hurmaaminen vaatisi enää muutaman sanan ja suudelman mietin mielessäni, eikä se saanut epäonnistua. Lopulta tein nopean suunnitelman hakea teltasta kaljan ja mennä esittäytymään itseni Reijosen ja Jessen uusille tuttavuuksille. Olin juuri sopivasti humalassa itsevarmuuteni ollakseni huipussa, kiitin mielessäni.
-Moro, moro! sanoin ja annoin katseeni moikata kaikkia uusia naamoja kunnes se viimeiseksi pysähtyi tytön silmiin. Nuo siniset silmät jatkoivat peliään yhä varmempana.
-Vois iskeytyy tähän vaihteeksi. Jatkoin ja istuuduin tytön viereen.
-Tos on Erkka, Lasse , Mikko, Suvi ja Marjo. Ja tää meidän jantteri on Aleksi. Reijonen esitteli.
Marjo. Ja samalla olin jo unohtanut muiden nimet. Tunsin kuinka Marjon katse silmäili kasvojani ihan viereltäni. En uskaltanut katsoa häneen, istuimme liian lähekkäin. Päätin odottaa, että hän katsoisi muualle. Samalla tajusin, että olin hieman hermostunut enkä ihan heti keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Jokainen puolikas sekunti kun hänen katseensa oli kiinnittynyt minuun, tuntui yhä tuskaisemmalta. Suunpieleni nytkähti hallitsemaatomasti pari kertaa. Toivottavasti hän ei huomannut pientä hermoiluani. Kohta mä varmaan punastuisin, pelkäsin. Kuinka lapselliselta! Chillisti vaan.

»Moi. Onks rennot festarit?» kysyin ja annoin hymyn jättää sanat toissijaiseksi.
»On. Onks sun mielest?» Marjo vastasi ja katsoi minua silmiin kuin hän ajattelisi jotain aivan muuta kuin mistä keskustelimme. Tunsin sen.
-Ohan nää ihan överisiistit. Vastasin ja katsoin häntä samalla tavalla.
Tuntui kuin ei olisi sekuntiakaan hukattavana, niinpä varovasti muiden näkemättä tartuin häntä kädestä ja kuiskasin hänen korvaansa.
»Ollaaks tällee?» Hänen hymynsä leveni taas kerran ja hän kuiskasi takaisin.
»Ollaan vaa.»
Otin huikan kaljastani ja tarkkailin hieman ympäristöä. Voiko tämä täydellinen viikonloppu enää paremmaksi muuttua? Kyselimme toisiltamme mistä olet kotoisin ja minkä ikäinen olet. Molemmat olivat hieman ujoina. Kuin emme olisi halunneet rikkoa tuota ainutlaatuista, silkinhienoa harmoniaa mikä yllemme oli laskeutunut, karkottaa näkymättömät perhoset tiehensä jotka lentelivät ympärillämme. Jokin yhteys meidän välillämme kuitenkin kävi kiihkeänä tulimyrskynä, oliko se peukalon ja kämmenen pienet puristukset vai se kun vähän painoin olkapäätäni häntä vasten. Vai oliko se vieno tuoksuntuulahdus hänen hajuvedestään.
Tuntui kuin tuo hetki oli kirjoitettu tähtiin jo ennen syntymääni. Suurempaa lempeyttä ja levollisuutta ei maan päällä voinut kokea.

»Karataanko jonnekin hiljaisempaa paikkaan?» kysyin ja vilkaisin ympärilleni. Jotkut olivat huomanneet suudelmamme. Onneksi tajusivat kuitenkin pitää päänsä kiinni tämän kerran.
»Joo.» hän vastasi suloisesti naurahtaen ja nousi ylös kiskoen minutkin samalla.
Vilkaisin Liuhista vaikean ja onnensekaisella katseella merkiksi, että lähtisimme käymään jossain.
Hän iski silmää ja vihelsi niin että juuri minä kuulin sen.
Kävelimme käsikkäin telttoja pujotellen ulos raviradan leirintäalueelta. Ulkopuolella hiljensimme hieman vauhtia päättääksemme mihin jatkaisimme.
»Mennään tonne» sanoin ja osoitin nurmikkoaluetta jolla kasvoi korkeita koivuja. Hän nyökkäsi hymysuin. Katoisiko tuo hymy koskaan hänen kasvoiltaan, mietin miellesäin.
»Mitä bändei sä oot menos tänää kattoo?» hän kysyi.
»Damn Segulls ois ainakin rento nähdä, entä sä?»
»Oikeesti! Mäkin diggaan siitä. Mennnääks yhes?» Hän katsoi silmiini ja kallisti somasti päätään tietäen vastaukseni.
»Ei mul on yks toinen hoito sille keikalle.» vastasin vakavana. Hänen ilmeensä muuttui sadasosa sekunnissa surullisen koiranpennun näköiseksi, mutta oli tuskin ehtinyt uskoa sanojani kun rupesin nauramaan ja puristin hänen kättään vasteeni. Kostoksi hän tönäisi minua niin että astuin toisella jalallani vesilätäkköön.
»Noni, kiitti. Miksköhän ilosaares muute sataa aina?»
»Ite alotit! Emmä tiedä. Et jengi vois mennä telttoihinsa kuhertelemaan.» Hän vastasi nauraen. Olin ylpeä hänen heitostaan, ainakin hänellä oli huumorintaju kohdallaan, ja tytöillä se ei tosiaankaan ole mikään taattu asia, ainakaan näin varhaisessa vaiheessa kun vielä ujostuttaa hieman. Olimme jo kuin olisimme tunteneet pitkään.

Me istuuduttiin koivun alle niin lähekkäin kuin pystyimme. Katsottiin molemmat eteemme ja oltiin hiljaa. Edessämme ei tapahtunut juurikaa mitään, takanamme sen sijaan käveli festarikansaa, mutta se ei haitannut vähääkään, päinvastoin. Kumpikaan ei edes miettinyt mitä sanoisi seuraavaksi, oltiin vaan vierekkäin. Hän kallisti hieman päätänsä kaulaani vasten ja pieni endorfiini myrsky kulki jälleen kehossani. Silitin hennosti hänen reittään ja hymyilin poikamaisesti itsekseni. Painoin hellästi päätäni hänen hiuksiinsa ja hän varovaisesti kehräsi niitä kasvojani vasten. Suutelin häntä korvan taakse ja hän hymähti hieman, sulki silmänsä ja kallisti päänsä enemmän taaksepäin. Suutelin uudestaan ja nyökkäsin hellästi hampaillani hänen korvakoruaan. Katsoin hetken hänen kasvojaan jotka loistivat tyytyväisyyttä. Siirtelin nenälläni hänen hiuksiaan korvan taakse ja suutelin häntä kaulan ja niskan rajamaille. Suutelin uudestaan ja puraisin taas hieman, hän päästi voimakkaan huokauksen. Sitten hän avasi silmänsä ja käänsi päänsä vasteeni. Tartuin häntä kahden käsin lantionsa ympäri. Me suudeltiin hartaasti ja kauan. Kiihkeästi muttei limaisesti. Miksi piti rakastua vain kerran elämässä?

Marjo sä lupasit että vielä nähtäisiin. Älä petä sitä lupaustasi. Nähdäähän koivun alla.



Jonkun tarina Ilosaarest09...