Aamu tuli, istuttiin kannon nokassa kahdestaan, kaunis kukka nuokku vieres aamukasteessa. Terä lehdet nupussa, sit ne alko liikkumaan ja mietti eiks se kukka enään nukukkaan. Auringon lämpö herätti terälehdet hitaasti. Kukan sisältä aivan pieni tyttö tipahti, vierähti nukkumaan lehti patjalla. Ne oti sen mukaan koska kukat kuolee talvella. Ne jatko matkaansa ihan kolmestaan näin solmu lagnan päätkään solmitaan. Matkan jatkuessa vastaan tuli muuri jota hakkas pieni mies, vaikka muuri oli suuri ne kysy pikku mieheltä, onks tää sun muuris? Se puhisi ja oli ettei se kuulis ne tyydytteli sitä ja otti sitä kädestä ja sanoi: Tule kieretään se yhdessä....
Joo mä poltan sensimiliaa
kun kaipaan omaa rauhaa hiisaan sitä hiljaa
sensimilia, on maailman laajuista yrtti...
Sen on oltava oma pää
Mikä tekee päätökset elämää
Sen on oltava oma pää
Mä en jaksa riidellä e en
Väitellä ja kiistellä
Viikossa viitenä
Joo päivästä päivään
Jos sitä aina tekis tekoja
Vaan toisii miellyttääkseen
Niin aika kuluis itsensä rääkkäämiseen
Pitää pitää oma pää
Sitä tarttee päättämiseen
Ja sun järkes säilyttämiseen