Kasvot alkavat hahmottua, erotan silmäsi jotka ovat kirkkaat, poskesi mitkä ovat pehmeät, huulesi millä oli ihana maku ja hiuksesi joilla lumosit minut. Pikkuhiljaa ihana kaulasi erottuu ja muistot siitä miten nautit siitä kun kaunista kaulaasi suutelin, sitten nään kehosi jota palvoin ja rakastin... en välittänyt miltä vartalosi näytti vaikka halusit muuttaa sitä, mutta en rakastunut kehoosi vain olemukseesi. Pikkuhiljaa nään sinut kokonaan, sen mitä rakastan, mutta se on vain pelkkä kuva seinällä. Kaadun polvilleni ja piirrän viimeiset yksityiskohdat, mutta yhtäkkiä kuulen äänen ja ovi avautuu. Oven suulla olet sinä ja katsot minua, että piirrostani kauhistuneena...silmäni sumenevat ja kaikki pimenee. Nään silmissäni kuinka olen elänyt elämäni ja kaikki pysähtyy piirrokseen...rakkaaseeni....piirrokseen, joka on piirretty....verelläni.
Kun nään valon huomaan sinut itkemässä, kädet veressä ja pääsi sylissäsi ja kuulen "Miksi teit tämän", "Tule takaisin". Kun seuraavan kerran nään jotain niin ne ovat kasvosi, itkuiset kasvosi, tunnen kuin kyyneleesi tippuvat kasvoilleni. Alan itsekkin kyynelehtiä ja sinä sen huomaat, nään kun kasvosi kääntyvät surusta iloon sekä tunnen miten pehmeät huulesi ovat kun suutelemme ja muistan ne hetket mitä olemme kokeneet yhdessä.
By: DeadLove